SPORTFISHINGMAGAZINE.fi
SFM.gif (48 bytes)
SFM.gif (48 bytes)
SFM.gif (48 bytes)
SFM.gif (48 bytes)
SFM.gif (48 bytes)
SFM.gif (48 bytes)
SFM.gif (48 bytes)
SFM.gif (48 bytes)

sfm1.gif (21962 bytes)

sfm2.jpg (15739 bytes) artikkelit.jpg (1731 bytes)   tips.jpg (1250 bytes)   arkisto.jpg (1670 bytes)  

SFM.gif (48 bytes)
SFM.gif (48 bytes)
SFM.gif (48 bytes)
SFM.gif (48 bytes)
SFM.gif (48 bytes)
SFM.gif (48 bytes)
SFM.gif (48 bytes)
SFM.gif (48 bytes)


finland.gif (1467 bytes)

 

 


 

 

 

goUp




































goUp








































goUp




















































goUp







SFM.gif (48 bytes)
SFM.gif (48 bytes)
SFM.gif (48 bytes)
SFM.gif (48 bytes)
SFM.gif (48 bytes)


          Toinen Sippola –pilkki
   
     vaihtelevissa olosuhteissa

Teksti ja kuvat: Harri "Kala" Matikainen

Sippolan Orijärvellä pidetty Sippola –pilkki oli toinen järjestyksessään. Raussi –yhtiöiden organisoima kirjolohipilkkikisa käytiin pakkasen, tuulen, lumisateen ja auringon kilvoitellessa otetta n. 4.000 osallistujan kehoista. Orijärven koko on noin 30 hehtaaria ja siihen oli istutettu lokakuussa 2004 n. 3.000 kappaletta, keskipainoltaan 1,150 kg:n kirjolohia. Järvi oli istutuksen jälkeen täysin rauhoitettu ja näin kilpailulle oli turvattu korkkaamaton vesistö.

Lauantaina 12.3. pidetty kisa oli kestoltaan neljä tuntia. Kisa alkoi klo 12.00 ja loppui 16.00. Lähdössä oli puolen tunnin siirtymäaika, joka olisi voinut olla vaikka 15 minuuttia järven koko huomioon ottaen.

      
       Lähdössä oli pientä ruuhkaa.

Muutamassa minuutissa järven jään täytti kirjava pilkkijöiden joukko, joten kovin paljoa enempää ei osallistujamäärää voitane enää kasvattaa. Samoin lähtö puuroutui hieman, kun kilpailijat joutuivat ahtautumaan muutamasta portista jäälle. Pilkkikilpailuun soveltumaton kyynärpää –taktiikka oli monella käytössä ja aiheutti monissa, rauhallisemmissa etenijöissä pahennusta. Parasta olisi päästää pilkkijät jäälle koko lähtöalueen alalta. Mutta kuten sanottu, kaikki ajallaan lähtöalueelle tulleet ehtivät varmasti jäälle, vaikkakin suunniteltu paikka jäikin haaveeksi väen tungoksen myötä.

Parasta kisassa, noin niin kuin järjestelyjen puolesta oli ennakkopunnitus. Jäälle oli järjestetty toistakymmentä ennakkopunnituspaikkaa, johon voi kalan viedä heti sen saatuaan. Siinä oli rajana 1,4 kg ja sen ylittävät kalat lähtivät sitten tarkistuspunnitukseen. Näin kisan jälkeen punnitusjonoja ei ollut lainkaan ja palkintojen jakoon päästiin n. puoli tuntia kisan päättymisestä. Tuosta voisi muissakin isoissa kisoissa ottaa oppia.

Liperistä asti Volvoa hakemaan

Sippola –pilkki oli kilpailutavaltaan mielenkiintoinen, vain painavin kirjolohi laskettiin kilpailijan hyväksi. Ja koko kilpailun painavimmalla kirjolohella voitti pilkkijä upouuden Volvo S40 henkilöauton. Naisille oli järjestetty myös hieman panosta, vaikka aikuiset muuten onkivatkin samassa sarjassa. Painavimman kirjolohen pyydystänyt nainen sai palkinnoksi 1.500 euron timanttikaulaketjun. Lapsille oli myös tunnin kestänyt kisa, jossa painavimman lohen napannut sai palkinnoksi kannettavan HP –tietokoneen. Ensimmäisenä vuonna Volvon sai kuitattua himpun verran päälle kahden kilon kalalla, mutta seuraavana päivänä eräs pilkkijä sai liki neljäkiloisen pötikän jälkionginnassa. Kuulin myös useista siimankatkotuksista, niissä varmaan jokaisessa riehui Volvon toistasataa hevosvoimaa. Järjestäjät olivatkin tiedotteissaan varoittaneet kilpailijoita jään alla uiskentelivista hirmuista ja samaa kuultiin useaan otteeseen kenttäkuulutuksissa.

Hirmuja jään alta nousikin, todistettavasti ensimmäinen veret seisauttava kala olisi toisessa olomuodossa ollut varma Volvon virta-avain, mutta nyt rapiat kahdeksan kilon hauki ei oikeuttanut edes pakoputken painelaakerin stefaan. Kun vielä jään alta toinen kilpailija kiskoi neljän tuuman reiästä viisikiloisen luuleuan, oli useampien siimojen katkojien lajimääritys selkeämpi.

Miljoonapilkin jälkeen sain kutsun tulla tutustumaan Sippola –pilkkiin ja tokihan sitä vaimon kanssa lähdettiin ”Volvoa hakemaan”. Oma taktiikka oli selkeä, koettaa löytää sellainen kohta jossa on vähän onkijoita ja satsata heti alkuun ja viime minuuteille. Alkuun ajattelin mennä avantouimareiden avannon lähettyville, mutta viimeistään lähtöportista päästyämme, suunnitelmat muuttuivat nopeasti. Kolmesataa muutakin pilkkijää oli lukenut ajatukseni, enkä koskaan viihdy valtavassa väenpaljoudessa, ainakaan pilkillä ollessa. Lähtörantaa vastapäätä oleva ranta näytti toiselta vaihtoehdolta, koska sinne ei kovin paljoa väkeä lappanut. Siispä töppöstä vilkkumaan sinne. Järvestä ei ollut minkäänlaista syvyyskarttaa, joten mututuntumalla määritin reikiemme paikat. Pitkää odotusta lähtölaukaukseen ja pamauksen jälkeen nopeasti kolo kirkkaalta näyttävään jäähän. Kun vesi purskahti avannosta, varmentui veden olevan varsin kirkasta. Siis kalat kenties näkevätkin jotain jään alla.

Alkuun Kuusamon Lätkä pyyntiin ja peräti viisi metriä piti siimaa purkaa kelalta, ennen kuin pohja löytyi. Muutamia vetoja pohjantuntumassa ja uistinta ylöspäin. Ympärillä näytti muutamia kaloja nousevan ja kun olin saanut lusikan nostettua n. kahteen metriin, jysähti vavassa oikein kunnolla. Ei pysynyt ja pientä väristystä ja nypytystä. Kala tommasi uudelleen ja pienoista väkivaltaa käyttäen otin kalan putkeen ja siitä jäälle. Ei aiheuttanut lähtemistä välipunnitukseen, katsoin kalan sen verran pieneksi. Vaimolle näytin merkkiä että pistää lusikkansa välivesisoppaan. Vaikka alku olikin hyvä, seuraavat tunnit olivatkin sitä hiljaisempia. Myös ympärillä hiljeni alkuvartin jälkeen, joten turha siitä hötkyilemään lähteä. Päivän aikana kokeilin hieman matalammasta, mutta ei mitään. Ei morreilla, ei liitseillä, ei pikkuräsäsillä, ei edes lähistön tahnaonkijatkaan näyttäneet syöksyilevän vavoilleen. Kuuleman mukaan iltasyönti olisi myös hyvä, edellisvuoden voittokala oli saatu yhdeksän minuuttia ennen loppulaukausta.

Hieman ennen neljää pienoista vilkastumista olikin havaittavissa, mm. aivan vieressäni eräs tahnaonkija oli juuri keräämässä onkeaan pois kun lohi lähti viemään siimaa kelalta. Ikävä kyllä, kala sylkäisi syötin pois suustaan ennen kuin koukut pureutuvat leukaan. Vai liekö ollut peräti Volvon keulamaski, vai sittenkin sitä peruskokoa. Kenpä tietäis sen. Omalle kohdalle ei todellakaan muuta tullut kuin tuo alkuminuuttien 1,370 kg painava kirre. Vaimon ongessa oli vähän rauhallisempaa.

Kisassa saatiin reilut 700 kappaletta kaloja ja hyvin pienillä marginaaleilla jakautuivat palkintosijat. Kuvaavaa on muutamien satojen grammojen erot ensimmäisen ja kahdennenkymmenennen välillä.

         
         Kauko Korhonen ja voittoauto.

Volvo lähti Kauko Korhosen mukaan Salpakankaalle. Painoa Kaukon suurimmalla lohella oli 1958 gr. "Eipä olisi uskonut, tämä oli ensimmäinen kerta tänä talvena pilkillä" kertoo Kauko Korhonen. Hän on kuitenkin kokenut pilkkimies, vaikka tämä oli talven ensimmäinen kerta. ”Voittokala tuli ihan uudella viime viikolla ostetulla mormuskalla. Sillä sain myös kolme muuta lohta, jotka olivat selvästi voittokalaa pienempiä" huomauttaa Kauko. Kaloja nousi siis hyvin ja kahdeskymmenes sija saatiin 1553 gr kalalla. Näin siis eroa painossa oli 405 gr.

         
          Katja Ylönen vastaanottaa timanttikorua.


N
aisten suurimman kala onki Katja Yrjönen ja hänen lohi painoi 1571 gr. Tuolla kalalla kiepsahti kaulaan timanttikaulakoru.
Lasten sarjan voitti ensikertalainen myöskin, Oskari Timonen sai 1185 gr lohen ja sillä poikanen nappasi HP Paviljon tietokoneen.

Tulokset:

http://www.sippola-pilkki.fi/sippola_pilkki/voittajat2005.htm

 

Kuva: Orijärven jäältä oli aurattu liiat lumet pois






sfm3.gif (20173 bytes) sfm_fin.jpg (6187 bytes)