 |
|
|
|
||||
|
|
Teksti: Tawny Ahokas (CAN) Odotin kesälomaltani (4.-10.8.) paljon. Saisin katsella kauniita suomalaisia maisemia ja kamppailla villien kalojen kanssa. Saaliskaloista saisimme nuotion äärellä tehtyä kuninkaiden herkkuja (tai aterian nälkäisille kalastajille). Tarkoitus oli käydä sellaisissa paikoissa kuin Kylmäluoma, Poussunkoski, Äyskoski, Kymijoki ja Turpoonjoki. Nämä nimet lupasivat aloittelevalle urheilukalastajalle (vapa- ja perhokalastus) ikimuistoisia kokemuksia. Kylmäluomassa on kristallin kirkkaita lampia ja järviä, harjuja ja soita, joilla kasvoi miljoonia lakkoja. Kaikkea tätä ympäröi vanhat ikimetsät. Jossakin näiden kauniiden maisemien keskellä ja kuoppaisen maastouran päässä sijaitsi meidän erämajamme. En tosiaankaan laske leikkiä, kun sanoin erämaja. Seitsemän kilometrin tieura tuntui 15 kilometriseltä. Maasto oli erittäin vaikeakulkuista, ja villieläimet pomppivat nelivetoisen pakumme edessä. Hyvä, että autossa oli edes neliveto. Välillä tuntui, että paras ajoneuvo näillä teillä olisi Hummer! Kun lopulta saavuimme mökille, näkymä oli loistava - Hirsimökki, jossa on sauna. Portaat veivät kunnolliselle tulipaikalle ja siitä alas laiturille. Rannan vajassa meitä odotti vene.
Ensimmäinen perhokala! Toistaiseksi vene sai odottaa, sillä päätimme ottaa tutkimusretkemme aloituskohteeksi Poussunkosken. Siellä aloittaisimme odotetun kalastuslomamme. Niinpä, taas olimme kuoppaisella tieuralla, jota jyryytimme pakulla noin 35 kilometriä. Matkan aikana kaikki katselivat maisemia mietteissään: Mikä meitä odottaisi joella? Saisimmeko isoja taimenia? Olisiko ruokalistalla tänään loimukalaa? Ajatukset väistyivät, kun lopulta saavuimme Poussunkoskelle. Tunti tunnin jälkeen heitimme viehettä ja tarjosimme perhoja. Hei, missä olivat ne suurimukset! Kalat, joita me onnistuimme pyytämään, olivat sormenmittaisia taimenenpentuja ja pieniä ahvenia. Tunsin oloni jo aivan toivottomaksi, kunnes lopulta siiman päässä tuntui vahva tärppi…jotakin isompaa. Kala ei ollut toivomani suurimustaimen – vain 800 grammainen kirjolohi – mutta se oli ensimmäinen kalani perhokalastusvälineillä! Jatkossa ryhmämme saalis oli edelleen pieniä taimenia, ahvenia ja pikkusiikoja. Syötävä kokonaissaalis oli lopulta pari kirjoa ja hauki, joista laitoimme varhaisaamiaisen nuotiolla. Lepäsimme muutaman tunnin mökillä. Seuraavaksi suuntasimme Hossanjoelle, missä kalastuksen pitäisi olla tasokkaampaa ja kalojen suurempia kuin Poussulla.
Missä piileksivät isomukset? Kun saavuimme Hossanjoelle, mielialani nousi, sillä maisema oli hämmästyttävän hieno. Valitettavasti sää ei suosinut kalastustamme. Ukkosti, satoi hieman ja tuuli puhalsi kohtuullisen lujaa. Mikään ei meitä pysäyttäisi! Joella heitimme ja kelasimme vieheitä. Kalastimme perholla. Ainoa viihdyke oli seurata sorsaperhettä, joka uiskenteli joessa ja nautti vesipisaroitten tanssista. Kalastus jatkui vanhan mallin mukaan – pieniä, alamittaisia kaloja. Kova ukkoskuuro yllätti, joten meidän oli hakeuduttava suojaan saarella olevaan latoon. Missä piileksivät isomukset? Sitä emme koskaan saaneet selville. Kun sade taukosi, laitoimme lounasta (kalatonta keittoa) ja suuntasimme sitten tien päälle kohti seuraavaa kohdetta – Kymijokea.
Matkalla päätimme tutustua Äyskoskeen (Lohimaa) – mikä paikka!! Katselin tarkkana, kun isot kalat roiskauttivat pintakäyntejä joessa. Täällä olivat ne kalat, joista olin haaveillut jo muutaman päivän. Entäpä "kalattomien lammikko"? Jos et onnistu pyytämään joesta kaloja, voit onkia lammikossa, josta saalis on varma. WOW! En ole koskaan nähnyt niin paljon isoja kaloja ja niin pienessä lammikossa. Mietin, mitä tapahtuisi, jos vahingossa pudottaisin perhoni lampeen satojen isomusten sekaan. Ajatukseni katkesivat, kun yksi kalanvonkale hyppäsi saappaani vartta päin. Olin intoa täysi ja valmis kalastamaan! Valitettavasti luvan hinta on 250 mk vuorokaudessa. Jouduimme tällä kertaa tyytymään kalojen katseluun, mutta tämän paikan pidän mielessäni seuraavaa kesää varten…
Kymijoelle Saavuimme Kotkaan puolilta öin. Menimme suoraan patoalueelle, missä oli 250 metrinen heittolaituri. Laiturilla näimme roikkumassa koukusta 12 kiloisen lohen, jolta veri vielä valui kurkusta. Saalispäiväkirjan mukaan kala oli saatu noin viisi minuuttia ennen kuin me tulimme paikalle. Jäimme katselemaan kalastusta. Noin tuntia myöhemmin näimme, kun kymppikiloinen lohi nostettiin laiturille…Ehkä huominen soisi meillekin mahdollisuuden "Isoon Kalaan".
Seuraavana aamuna vuokrasimme veneen, jolla soudimme vieheitä uittaen ylös alas jokea koko päivän. Kahdesti tämän päivän aikana näimme, kun isot 10 kg ja 12 kg lohet nostettiin rannalle. Me emme saaneet tärppiäkään. Aina silloin tällöin lohet hyppivät veneen vierellä. Tuntui kuin ne olisivat kiusanneet meitä ohi uidessaan ja hyppiessään. Päivän opetus oli, että suurikokoisen kalan saaminen vaatii äärimmäisen paljon kärsivällisyyttä. – Saaliitta jääminen oli kuitenkin arvokas kokemus! Kymijoki on todellakin kalastusparatiisi, jossa varmasti haluan kalastaa lähitulevaisuudessa. Viimeinen kohteemme ja viimeinen toivomme saada hyviä kaloja oli Turpoonjoki. Tämä hieno paikka on sopiva rentouttavaan perhokalastusseikkailuun. Luvat ostettiin hirsisestä ulkoilmaravintola/pubista, joka sijaitsi kirjolohia täynnä olevan lammikon vierellä. Paikalla leijui savustetun kalan tuoksu, joka tuli suurista savustusuuneista (oman saaliin saa savustettua paikan päällä). Mietin, että olisi hyvä idea nyt, pitkän ajomatkan päälle, istua pöytään ja syödä vastasavustettua kalaa. Sen voisi huuhdella alas kylmällä oluella. Tämä idea saisi odottaa, sillä ensin on saatava kaloja.
Illanistujaisten aihe Turpoonjoki on pieni virta, joka herätti suuria lupauksia. Jokeen oli viikkoa aiemmin istutettu satoja kiloja kirjolohia… Kuvitelkaa! Minäkin onnistuin lopulta pyytämään pari isohkoa kirjoa (1,3 ja 1,6 kg). – Mikä tunne!!! Sain lopultakin oppia ja kokea kalan taistelun. Useita kertoja, kun luulin saavani kalan haaviin, se taas syöksyi virtaan. Lopulta kala kuitenkin aina väsähti ja solahti haaviin. Me söimme savukalaa ja joimme olutta kyytipojaksi. Se oli taivas!
Vaikka vei viisi päivää pyydystää kunnollisen kokoisia kaloja, minulla oli loistava lomaviikko. Nyt ymmärrän, miksi kaverit aina illanistujaisissa puhuvat kalajuttuja. Opin myös, että kalastus ei ole vain isojen pyytämistä. Kalastus on yhteys luontoon ja samaistumista siihen – haasteita ja rentoutumista yhtä aikaa. Jos saa pyydettyä isomuskalan, se on vain juttuun kuuluva bonus! En tiedä, mitä seuraava kalastusseikkailuni tuo tullessaan. Odotan sitä todella!!
|
|||||
 |
 |
||||||
