Kuhapilkkejä lusikanvarsista
        
Teksti ja kuvat: Ktl

Muutama vuosi sitten  kuumin pilkki kuhankalastuksessa oli Koivusen Ekin Tiskipöytä. Tämä ruostumattoman teräksen värinen pystypilkki on vieläkin mainio pyydin. Muutamat näppäräkätiset kuhaketut huomasivat, että Hackmanin Savonia-sarjan teelusikan varresta syntyy Tiskipöydän veroinen pilkki. Tämä oli lusikanvarsipilkkien ensimmäinen sukupolvi.

Savonia ja Tiskipöytä saivat vähitellen seurakseen uuden sukupolven lusikanvarsia. Ensin pilkintekijät työstivät erilaisia ruostumattoman teräksen värisiä lusikoita. Uusimmat pyytökoneet valmistetaan jo koristeellisista teelusikoista. Epäilen, että innokkaimmat kädentaitajat ovat käyneet käsiksi jo hopeisiin perintölusikoihinkin. Pilkiksi kelvollisia teelusikoita saa kohtuullisilla hinnoilla hankittua halpatavarataloista. Kirpputorien lusikkalaatikoista voi myös löytyä ottikoneiden aihioita. Minä tein kantakuppilani  päällikön kanssa vaihtokaupat. Heidän pikkulusikoistaan iso osa oli vekkivartisia, täydellisiä kuhapilkki Vekkin aihioita. Ravintola sai pari tusinaa uusia väärän mallisia lusikoita ja minä saman verran Vekkejä. Talven 2004 ottikone oli isohkon jälkiruokalusikan varresta tehty noin 10 senttinen Kuhasavonia.

        
Kuhia pyytäviä lusikanvarsia.Vasemmalta: Savonia, Perintölusikka, Kokki, Halpis, Finnair ja Universal

Työvaiheet:

Ensiksi kokonaisen lusikan pilkiksi aiottu varsiosa puhdistetaan ja kiilloitetaan. Kokonainen aterin on helpompi kiinnittää penkkiin kuin pelkkä varsi. Puhdistustahnaa varteen ja koneellinen kiilloitus pehmeällä laikalla.

Seuraavaksi lusikka kiinnitetään tukevasti pylväsporakoneen penkkiin. Metalliin purevalla kolme millisellä terällä porataan reikä varren yläpäähän. Tähän tullaan kiinnittämään uistinrengas, johon kalastuksessa kiinnittyy pilkkisiiman viehelukko. Varren alapään kapeimpaan kohtaan porataan toinen reikä, josta tulee koukun kiinnityspiste. Molempien reikien reunat pyöristetään niin, että teräviä kohtia ei jää siimoja katkomaan. Jotkut lusikanvarret pelittävät paremmin ylösalaisin.

Nyt varren voi katkaista irti lusikan pesäosasta. Leikkauspinta pyöristetään ja hiotaan terävät särmät pois. Kukahan keksii käytön niille lukemattomille lusikanpesille, jotka nyt pilkkihommissa jäävät työttömiksi?

Koeuitto on tärkeä vaihe. Pilkin on uitava lyhyellä kuhanpyynnin vedolla sivulle hakien tai sievästi alasleijaten. Väristyksessä itse pilkki ei saa olla levoton, vain värikoukku tanssii. Tässä vaiheessa kokeillaan kummin päin pilkki ui sievemmin. Pilkkin uintia voi korjata Uri Kellerin tekniikalla. Mutkalle pilkkiä ei kannata vääntää, mutta taivuttelemalla pilkille saa oikean uinnin.

Kuva: Talvi 2005 teki lopulta saaristoon kuhajäät