Perhokalastajan perhelomailua      

        
         Keskisuomalainen taimen

Osa 2: Keski-Suomi

Teksti ja kuvat: Markku Ruuskanen 
Suomen kalatalous- ja ympäristöinstituutti

Huopana 9.7

Perheen Keski-Suomen reissulla jätin naiset maanantaina Jyväskylään ja lähdin klo 21.45 Huopanalle. Ehdinpäs ennen yhtätoista lupakioskille. Vettä ja virtausta oli joella tosi paljon, joten en hirveesti harmitellut kun olin pari tuntia myöhässä - siis ei lupaa. Kalastamaan päässeetkin kiroilivat illan huonoutta.

Niemisjoki 11.7.

Keskiviikkoyönä  menin Ähtärin Niemisjoelle, jossa oli sopivasti vettä. Laavun saaliskirjanpito kertoi mukavista 1.2-1.8 kg:n kirjo- ja taimensaaliista. Kumma kyllä viimeinen merkintä oli 2 viikon takaa. Hyvä ja varsin pitkä pooli ainoalle kalastajalle. Aamun sarastaessa komea kala näyttäytyi aivan laavua vastapäätä. Isomus ei  huolinut mitään, enkä ihmettele. Pitkin yötä olin ihastellut olettamani majavan puuhastelua niska-alueella. Kun kyseisen otus laski koskea kahluuhousujeni ohi 5 metrin päästä tajusin, että kalastan kilpaa saukon kanssa. Yön saalis oli tärpittömät MP:t.  Ainoana lohtunani oli, että Valkeisten loman takkatupa  on tosi positiivinen
majoituspaikka.

Ähtäristä Jyväskylään päin sijaitsee Juutua, jonka koskien hienoudesta Heikinmaan Sepe on Turussa kertonut. Huomasin kyltit, jotka ohjaavat tien alitse kulkeville Palsa- ja Housukoskille. U-käännös kannatti, sillä 1.5 km luontopolku jokivartta pitkin on perhomiehelle varsin upea. Laavulla kuulin viikottaisista istutuksista. En kerinnyt jäämään kalaan, vielä tänä vuonna. Juutuan Mustalammessa on sikasuuria lohikaloja, ja lammen rannalla varsin upea keskieurooppalaistyylinen metsästysmajaravintola. Kannattanee tutustua kyseistä paikkaa pitävään kalastusoppaaseen. Sain tosi hyvää palvelua: Soitto Kapeelle varmisti lauantaiyön kalastukseni paikassa, josta opas oli saanut aina kalaa. Kaveri kertoi käyneensä asiakkaidensa kanssa 6 kertaa tänä kesänä Huopanalla saamatta mittakalaa, joten luovuin mielelläni Huopana-suunnitelmistani. (Tyhmänä en taaskaan huomannut tajuta, mikä ero on virpamiehen ja perhomiehen hyvällä kalapaikalla.)

Kapee 14.7.

Sunnuntain vastainen yö Kapeella oli yhtä kärsimystä. Vettä oli joessa pelottavan paljon, ja  ukkonen kierteli aluetta. Niskojen ottipaikoilla oli tyhjää. Polttariporukka laavulla oli varsin väsynyttä metsäisten taisteluharjoitusten jälkeen. Tosin sain heiltä hyvät kalapaikkavinkit tulevaa reissuani varten: "Muista vuokrata vene tällä vedellä". Heidän ansionaan voi pitää myös siirtymistäni kalastusalueen alapäähän, jossa kahlaaminen jopa 5 metriä irti rannasta oli mahdollista. Mittakalaa näyttäytyi keskellä virtaa, mutta oma taimeneni ja harjukseni jäivät hieman alamittaisiksi. Aamulla parkkipaikalla tapasin pätevän keskisuomalaisen perhomiehen. Miellyttävän keskustelun seurauksena hän vaihtoi kevyen vavan "lyijyvapaan"ja minulle nousi mieleeni liuta ärräpäitä. Kaveri oli nimittäin ollut ystävineen edeltävänä maanantaiyönä Huopanalla. Saaliina olivat 1.7 ja 2.5 kg:n taimenet ja muutamat isompien karkuutukset. Mukavaa, että oltiin oltu yhtäaikaa ensin Huopanalla ja taas täällä Kapeella.

Matikanopettajamme Savolaisen Matti oli samalla viikolla sattumalta päässyt läheiselle Kuusaankoskelle. Hänen mielestään tilanne läheni häpeällistä, kun keskellä päivää neljiltä jalansijoilta sai nostaa 4 taimenta, alle tunnissa. Matilla ei ollut mittaa, joten hän laski kolme ensimmäistä takaisin kosken kuohuihin ja otti vain viimeisen reilusti toistakiloisen. Matin puolustukseksi voi sanoa, että hän on varsin pätevä virpamies, eikä edes ahne, kun malttoi poistua, vaikka lupahinnaksi muodostui 100mk/tunti

                           
                     Penttilän Tapsa kera harjuksen

Isojoki 27.-30.7

Isojoellekin oli pakko päästä taas uudelleen perhokalaan. Alkuviikosta oli perhomies Harjavallasta punnituttanut  koirastaimenen painoltaan 6.7 kg, perattuna! Sovimme kuitenkin Järvisen Villen kanssa yökalastusretkemme alkavan taas Kynäsjoelta, jossa Ville oli juuri ollut todistamassa Penttilän Tapsan harjuskalastusta. Pimeimpään yöaikaan,pientä rysäsirvi-imitaatioperhoa ja uppoavaa peruketta käyttäen, Tapsa sai 4 mitallista harjusta, suurimpana 41 cm. Lisäksi sivutuotteena nousi 3 mukavaa kirjolohta.

Iltahämärissä aloittelimme "majavakoskelta" toivoen tapaavamme edelliskesänä näkemäni jättitaimenen. Saaliinamme oli kuitenkin  vain Villen vieressä näyttäytynyt "pienempi" noin 3 kg taimen, joka jäi näköhavainnoksi, sekä kilon kirre. Aamuyöllä vaihdoimme harjuspaikoille, mistä Ville sai ruokakalaksi pari kirjolohta. Isoja harjuksia ei näkynyt, mutta oma kirjoloheni oli varsin mielenkiintoinen. Useiden "pintatuikkien" jälkeen tajusin jahtaavani jotain muuta kuin harjusta. Kala mulautti vähän paremmin kiven edustalla. Vaaleanvihreällä Tapsan kuulapupalla sain vihdoin kiinnityksen kalaan, vajaan kilon kirreen. Tuli hieman sellainen olo että tämä oli "väärä kala". Ehkä niin, sillä 2 viikkoa myöhemmin todistelin samoilla paikoilla kuinka noin 4 kilon kirjolohi vei Toivosen Ollin heittosiimoja pitkin jokea, välillä näyttäytyenkin.

                        
                         Toivosen Olli kepittää, hetken kuluttua vastustaja otti pitkät

"Epäonnistuneen" yökalastuksen jälkeen ajelimme Isojoen Vanhakylän kalanviljelylaitokselle tapaamaan Räsäsen Ottoa. Hänen AMK-lopputyönsä tiimoilta saimme uudet kalapaikkatiedot isomuksista ja radiotelemetrialla seuratuista isojen harjusten parvista. Keskipäivällä päästiin vihdoin nukkumaan. Ensimmäisenä yönä tutustuimme uusiin hot spotteihin alueen yläosissa, mutta emme saaneet mitallisista kaloista kuin yhden kuulohavainnon, kun tulistelimme eräällä laavulla pimeinnä yösydännä.

Toisen yön keskityimme koskialueeseen jonka alapuolisessa suvannossa viihtyi kaksikin eri suurharjusten parvea.Talvitien sillan alapuolisen kosken montut tarjoavat suojaa myös isommalle taimenelle. Isot harjukset eivät nousseet koskeen, mutta iltayöllä taimenet olivat todella aktiivisia. Mittakalahavainnot jäivät kuitenkin yhteen Villen karkuuttamaan taimeneen. Aamuyöllä oli niin hiljaista kuin olisi hautamonttuja kaivellut. Ehkä oli miehissä ja perhoissa vikaa - vai hiljensivätkö "möröt" pienemmät kalat.

Ruokakala piti lähteä hakemaan Merikarvialta, josta 4 tunnin täysipainoisen uurastuksen jälkeen sain kilon kirren, joka maistui aivan kesäkuumalta mullalta. Kotiin ajellessamme mieleeni nousivat väkisinkin Veli-Matti Saksin seuramme jäsenillassa lausumat sanat: " Mikäli haluatte saada kalaa
- varsinkin suurta saalista - perhokalastus on siihen viimeinen keino."
Todella, perhokalastuksen ydin on aivan muussa kuin saalishimossa! Itseäni nämä eteläisenkin Suomen perhokalastuspaikat ovat auttaneet pyyhkimään pois työstressin. Näin olen taas valmis vastaanottamaan uusia kalakavereita asuntolaamme.

Jutussa nimeltä mainitut henkilöt ovat Suomen kalatalous- ja ympäristöinstituutin entisiä ja nykyisiä oppilaita sekä Lounaissaariston urheilukalastajien jäseniä.

Lukija-
kilpailu