goUp






































goUp






































goUp





















































goUp



























goUp

 Miljoonapilkissä jälleen uusi
  
        maailmanennätys
      osallistujamäärässä!

Teksti ja kuvat: Harri "Kala" Matikainen

Seitsemännen kerran järjestetty Miljoonapilkki Töysän Ponnenjärvellä keräsi ennätysosanottajamäärän, jälleen kerran. 26.2.05 klo 11.30 suuntasi Ponnenjärven jäälle 27.731 pilkkijää, tai ainakin tuo verran osanottokortteja oli lunastettu. Osa onkijoista ei pitänyt isoa kiirettä, olihan maksetussa tuopposessa jäljellä vielä rentouttavaa juomaa ja turhan tiukkapipoisesti ei kaikki tätäkään kisaa tahtoneet läpi viedä.

Olosuhteet olivat edellisvuosia paremmat sikäli, että järvessä oli kaksi hapettajaa ja vesi riittävän korkealla kostean kesän jäljiltä. Tämä näkyi ennen kaikkea mahtavana kalantulona, jollaista Tuurin kyläkauppias, Miljoonapilkin isä Vesa Keskinen ei osannut edes painajaisissaan uneksia. Olihan jokainen ylössaatu kala tyhjentämässä kyläkaupan tavaravarastoa vähintään 200 euron edestä. Kahdensadan euron kaloja nousi jäälle 2137 kpl:tta, kahdentuhannen euron kaloja 48 kpl:tta ja kahdenkymmenentuhannen euron kaloja 3 kpl:tta. Vaikka kaloja oli istutettu aikaisempaa vähemmän, hapekas vesi virkisti kalat aktiivisiksi. Kuten huomaatte, kaloja tuli niin paljon että lahjakortit loppuivat kesken. Hätää ei kuitenkaan tule, jokainen saa lahjakorttinsa postissa ja aivan uutta painosta.  No, tuskinpa Vesasta tyhjätasku tämän kisan jälkeen tulee kun loppulitviikki on saatu tehtyä. Tämänkaltainen massatapahtuma jättää kyläkauppaankin melkoisen tulopiikin ja ehkä sinne investointirahastoon hieman lisää pohjan peittoa. Kalaa siis todellakin kiskottiin hurjia määriä kuiville ja entäs ne karanneet. Mitähän lie sekin tyttörukka ajatellut, joka sai kaksi kalaa Räsäsen lusikalla ja neljä karkasi. Tai ne monet muut joilla vähintään kaksisataa euroa kävi riuhtomassa siimanpäässä ja sitten kävi kuin entiselle miehelle kapakkareissulla, kaik män, eikä riittänytkään. Monilta nimittäin katosi kalan mukaan ehkä tuntia aikaisemmin ostettu ottiviehe.

        
        Rentoa touhua tämä miljoonan pilkkiminen.

Sää ei ollut aivan toivotun kaltainen vaikka aurinko vilautteli parhaita puoltaan kisan kuluessa. Mollukan peittämät pilvilautat toivat mukaan melkoisen viuhuvan tuulen, joka pureutui monen pilkkijän asusteiden läpi kylkilihoille. Eikä nautittu lämmike siinä vaiheessa enää paljoa auttanut, paitsi ehkä sen huikan ajan. Sanotaan että pohjoistuuli on kylmä, tuulipa se sitten vaikka uuninpäältä. Neljä tuntia viimassa oli monelle liikaa ja kisakeskuksen lämpimät tarjoilut kutsuivat houkuttelevina puoleensa. Jäällä oli helppo liikkua, lunta oli vain nimeksi ja vettä ei viime aikojen pakkasten ansiosta ollut kuin jään alla. Siellä sitä sitten riittämin kalojen uida olikin. Miljoonapilkki on monelle ryhmälle tai henkilölle enemmänkin kevään kohokohta. Päästä tuulettumaan, tapaamaan tuttuja, viihtymään ja siinä sivussa ehkä pilkkiäkin. Joukossa on toki paljon tosimielellä mukaan lähteviä, onhan voittajille tiedossa maineen ja kunnian lisäksi sitä tärkeintä eli huippupalkintoja. Tämän vuoden kisan voittaja pokkasi henkilöauton ja saaduista kaloista 200 kappale. Kivasti tuolla summalla ostelee voittoautoon kyläkaupasta wunderbaumit, stereot ja vähän takakontin täytettä kotijoukoillekin.

Mistä, millä, miten ja milloin

Ponnenjärvi on tyypillinen Pohjanmaan pikkujärvi, rannat matalia, vesi humuksen värjäämää ja muutama syvänne keskellä. Kun tuon kaltaiselle järvelle ryskyy yli 54.000 jalkaa, on jytinä infernaalinen jään alla. Rantamatalissa oleilleet kalat lähtevät miljoonavarmasti vauhkoina väljemmille vesille. Ne kalat, jotka siellä väljässä vedessä valmiiksi olivat, joutuivat myöskin jonkinasteiseen paniikkiin. Mukava olisi ollut nähdä sukelluksissa, minkälaista vilskettä lähtökomennon jälkeen koettiin vedessä. Jään päällä vipinää oli kerrassaan vietävästi. Monilla lähtökiihdytys meni hieman pitkäksi ja tyylikkäällä syöksyllä jään pintaan saatiin sekin vaakakierre asettumaan. Sanoinkin yhdelle syöksyjälle että vasta kotipesään sitä yleensä syöksytään, mutta ei tainnut olla pesäpallopaikkakunnalta hän, näin katseesta päättelin.

Hyvissä ajoin ennen lähtökäskyä oli monien kisailijoiden mielissä pyörinyt mietteitä tulevasta taktiikasta. Lehtien ohjeet etsiä sellainen paikka jossa toisia ei olisi lähimailla sai haudata tuoreeltaan. Jäältä ei kerta kaikkiaan tulisi löytymään sellaista paikkaa. Siispä uusi taktiikka. Tunnettuja pilkkimiehiä pyrittiin peesaamaan, joskin Miljoonapilkissä ei tunnettuus paljoa paina. Kalat kun ovat omineet paikkakunnan käytännön, tuurilla meitä saadaan. Ennakkoon hyviksi tiedetyt paikat tulikin ensimmäisinä miehitetty eli naisitettua. Molemmat hapettajat saivat valtavan ihmistihentymän suoja-alueen reunoille. Siinä oli sitten siimaa tiheämmässä kuin muikkuverkossa silmiä. Itse käppäilin oman autokunnan porukan kanssa laatimamme suunnitelman mukaan järven koillisosaan, reilun matkan päähän itärannan hapettajasta. Idea olikin hyvä, ympärillä oli jopa vapaata tilaa hengittääkin. Kymmenessä minuutissa rauhallisella kävelyllä saavutimme kohteen ja hieman karttaa vilkuillen haimme mieleistä, n. 3 metrin onkivettä. Paikat oli pilkkijöillä varattuna ja sitten edessä pienoinen odotus, tasan kaksitoista saisi aloittaa reiänteon.

       
       Kirrespesialisti Jari Tuiskunen näyttää opetuslapsille ottipilkin mallia.

Millä ihmeellä saisin sen miljoonakalan. Tai muutaman pienemmän rahakalan. Kisakeskuksen myyntipisteet pullistelivat tarjouksia; ”osta tämä, tällä on voitettu ennenkin” ja vastaavia. Jos myyjiä on uskominen, aikaisemmissa kisoissa voittajat ovat onkineet viidellä kuudella eri vieheellä. Kyselin MA Leech Markku Autiolta viime hetken vihjeitä aivan ammattimielessä ja Maken mielestä edelleen punainen Mutu Leech on kova sana. Kun järjestelmää pelattiin, hän pisti vielä ristin ja kakkosen kiinni parilla eri värisellä Mutulla. Moni ostaja jäikin koukkuun, raha vaihtoi olomuotoaan höyheniin, koukkuun, metalliin ja kirkkaisiin väreihin. Ponnenjärven vesi on vahvan teen väristä. Näkösyvyys ei siis kovin suuri. Tällöin vieheen liike ja se oikea väri tulevat näyttelemään suurta osaa. Lisäksi tietenkin haju, ja sitä on saatavissa syöttien muodossa. Hyvin moni onkija luotti perinteiseen ootto-onkeen syöttitahnan kanssa ja onnistumisprosentti oli merkittävän hyvä. Näin vieressäni isän ja kaksi poikaa jotka onkivat tahnalla. Saldona perheelle kuusi kirjolohta meidän porukan yhtä vastaan. Se yksi sentään tuli tosin punaisella Mutu Leechillä.

                         
               Nuoren miehen saaliina oli neljä kirjolohta, tässä malliksi yksi.

Lähtöalueella oli kiva seurata ihmisten virityksiä, niitä jotka reppujen kätköistä kurkistelivat hyistä Ponnenjärveä. Oli pitkää vapaa, hyrräkelaa, lyijypainoa niin että hirvitti. Samoin ihmisten pukeutumiseen oli aikaa kiinnittää huomiota. Pystyin melkein suoralta kädeltä arvioimaan kuka lähtee ennen aikojaan tuulta karkuun järveltä. Sen verran heppoiset vermeet muutamilla oli päällä. Kymmenen pakkasastetta ja viuhuva pohjoistuuli ei ole aivan kevyttä kuunneltavaa. Tosin sitä ei ollut maamme –laulukaan, kun hevirokkari Jussi Aaltonen tempaisi kansallishyhmin ennen lähtöä. Sanat tulivat kaikki oikein.

Kun saimme omat reikämme auki, oli edessä vieheiden upottaminen syvyyksiin. Oma taktiikka oli laadittu jo kotona, siitä en poikkeaisi. Alkuun herättely Kuusamon Lätkällä, sitten mutuliitsi kehiin. Alku toimikin hyvin, paitsi vain että vieressä onkinut autokuntamme Mäkelän Mikan punaiseen liitsiin iski herättämäni kala. Oma liitsin uitto tyssäsi välinerikkoon. Siima luisti puolalla valtoimenaan eikä havujakaan ollut lähimailla. Pohjasolmu oli pettänyt ja mitenkäs siinä ongit sitten. Nopea koneen vaihto, tiukkaa uittoa oranssilla liitsillä ja samalla punaisen vaihto uuteen vapaan. Sitten tiukkaa väristystä, uittoa, nostoa, laskua, nypytystä ja mitä vain. Ympäriltä kuului jonkin verran riemunkiljahduksia mutta vajaan puolen tunnin jälkeen alkoi joukkoon sekoittua enemmän kairojen rohinaa kuin kalojen saantia ilmaisevia hihkuntoja. Alkuhuuma oli ohi. Tämä siis näkemäalueeltani.

Missasin alkurytinän, tai näin ainakin jälkeen päin annoin itse itselleni selittää. Jos olisin saanut punaisen uimaan heti, niin...... Joopa joo. Alkuhetket ovat siis parasta aikaa saada kala tarttumaan aktiivipilkkeihin. Kalan otti hiipuu koko ajan kun pöljimmät on kiskottu pois. Varsinkin jos ympärillä on koko ajan tohinaa. Kisan edetessä astuvat kuvioihin mukaan syöttitahnat, pienet morrit ja kyllä edelleen mutuliitsit. Miksi sitten ei omalle kohdalle sattunut yhtään lohta, vaikka uitin erivärisiä mutuliitsejä ja monessa syvyydessä. Ehkä juuri silloin kun kala oli kohdalla, vedessä olikin vääränvärinen. Olkoon vaikka näin. Kun ympäriltämme oli kalaa tullut jonkin verran, emme katsoneet aiheelliseksi vaihtaa paikkaa. Kirjolohi yleensä on se liikkuva kala, ei sitä niin hirveästi tarvitse etsiä. Kyllä se käy katselemassa mitä on tarjolla. Hyvänä esimerkkinä tuli Mikan puhelimeen viesti kaverilta että hän oli onkinut yhdellä reiällä pitkään ja lähti siitä pois. Toinen mies laittoi pilkkinsä edellisen reikään, siis avantoon ja heti oli kirre kiinni. Mitäs läksit.

Järvi oli sikäli tuntematon omalle seurueellemme että kisa oli ensimmäinen omalla kohdalla. Joskus takavuosina kävin Liesjärvellä hakemassa kuumeen ja sitten oli monien kisojen aikana kiireellistä ettonen pitoa ja tähellistä tupakointia. Eipä siinä siis paljoa hikua ollut lähteä harhailemaan, kun paikoista ei ollut tietoa tuon taivaallista. Mikan kala nappasi läheltä pohjaa ja vieressä tahnoilla onkineet saivat kalansa noin metri jään alta. Kalaa oli siis monessa kerroksessa. Näinhän yleensä onkin kirjolohen kyseessä ollessa. Reiät kannattaa aktiiviongilla onkia kerros kerrokselta. Olen yhden kirrekisan voittanut ja viidestä saadusta kalasta sain kolme pohjan tuntumasta ja kaksi välivedestä. Toinen kisa antoi taas myös viisi kalaa mutta kaikki läheltä pohjaa. Näin siis kannattaa vieheitä uittaa muuallakin kuin pohjan tuntumassa, välillä.

Kilpailun voitti kuitenkin Pekka Niinimäki Tampereelta. Mies onki seitsemän kirjolohta ja painoa läjälle kertyi 8,398 kg. Voittosaaliin Pekka sai kalastaa melkoisen rauhassa lähtöalueelta oikealle antavan lahden suulta. Vettä onkipaikassa oli nelisen metriä ja Pekka sai kalat pohjan tuntumasta sekä välivedestä. Lähellä oli varsin vähän onkijoita ja nekin kunnioittivat miehen onkirauhaa kiitettävällä tavalla. ”Ei siihen repun viereen kukaan tullut reikää tekemään. Lähimmillään toiset jäivät tuplaten suositellun kolmen metrin päähän. Kalat tulivat pikku räsäsellä ja morreilla. Syöttinä käytin toukkia ja räsäsen koukussa palasen tahnaa” kertoo onnellinen voittaja. Pekan kalat olivat kaikki 200 egen arvoisia, suurempia voittoja ei niistä löytynyt. Pekka on kiertänyt kaikki Miljoonapilkit ja tätä ennen on tullut pari merkkikalaa ja harmittavia karkuutuksia. Nyt natsasi kaikki kohdallaan ja auto kolahti kotipihaan.

Näin siis tällä kertaa Miljoonapilkissä. Moni pilkkimies läksi Töysästä onnellisena, tai muuten rauhallinen hymy suupielissä. Oma autokuntamme ei myöskään surutakissa poistunut alueelta. Mikan 200 egen lohi pötkötti takakontissa ja sijoitus muutama sata jotain. Uutta kokemusta jälleen rutkasti puseron sisässä ja joskushan sitä on pudottava maanpinnalle. Ja oltiinhan sitä tekemässä uutta maailmanennätystä, ei siihen sohvan pohjalta olisi pystynyt.

Meinasi aivan unohtua, sainhan minäkin kaksi kalaa ja vielä samasta reiästä. Ahvenet ei kuitenkaan lämmittänyt lainkaan ja kotipihan harakat saivat niistä kaukaisia tuliaisia. Terveisiä myös jämäkälle järjestysmiehelle mediaparkissa. En ollutkaan kaiken maailman yrittäjä ja kopioinut pysäköintilappua.

Tulokset:

Naisten sarja

1. Paula Arrenius, Hyvinkää (7612 g)
2. Raili Majaniemi, Peräseinäjoki (7192 g)
3. Anita Eskelinen, Maaninka (6598 g)
4. Taina Järvenpää, Viiala (5798 g)
5. Tiina Juntunen, Ylivieska (4765 g)

Miesten sarja

1. Pekka Niinimäki, Tampere (8398 g)
2. Kari Moisio, Oulu (7847 g)
3. Riku Viirumäki, Ähtäri (7495 g)
4. Janne Heinilä, Kihniö (6157 g)
5. Martti Myllykoski, Tuuri (5993 g)

Tänä vuonna nousi myös kolme 20 000 euron ostokorttiin oikeuttavaa OnnenLohta. Onnelliset kalamiehet olivat:

Pekka Ekman, Petäjävesi
Sulo Simonen, Hammaslahti
Harri Hänninen, Hiltulalahti

Kuva: Näkymä Ponnenjärvelle