On kuuma heinäkuun hellepäivä, joen vesi on matalalla, lämmintä ja kalastuspaine huipussaan. Hiki valuu ja paarmat surisevat. Kaloista, ainakaan isommista, ei kuitenkaan näy edes evän kärkeä; varmasti tuttu tilanne monelle Merikarvialla vierailleelle. Kalaa joessa kyllä on, sillä vanha sanonta, "mitä vähemmän lientä sen sakeampi soppa", pitää osittain paikkansa, jos pohditaan joen kalatiheyttä kulloisellakin veden virtaamalla. Karkeasti voisi sanoa, että vähällä vedellä esimerkiksi Lankosken lähes jokaisessa ympäristöään syvemmässä poterossa piilottelee ainakin yksi suurempi kala.

On tärkeää rajata kalastettavalta alueelta pois paikat, joista suuremman kalan saantimahdollisuudet ovat lähes olemattomat, ja keskittyä kalastamaan tehokkaasti alueita, joissa arvelet isomuksen majailevan. Käytännössä tämä tarkoittaa syvää vettä, kuohujen alusia, varjopaikkoja sekä isojen kivien ympäristöjä. Näiltä alueilta tavoitat kaloja päivällä mutta et millä tahansa välineillä. Ohenna peruketta, pienennä perhoja ja uita herkkupala huomaamattomasti suoraan kalan kuonon eteen. Jos tärppiä ei kuulu, toista heitto samaan paikkaan uudelleen ja ole tarkkana. Tärppiä on usein vaikea huomata.

Jani tarkkana ylävirtakalastuksessa Lankosken luonnonhaarassa.

Jos tuntuu siltä, että päiväkalastus ei hyvistä yrityksistä huolimatta saa kaloja innostumaan, odota iltaa. Auringon painuessa puiden latvojen taa, ja ilman viiletessä joki alkaa usein elää. Jo muutaman kymmenyksen lasku vedenlämmössä saa kalat aktivoitumaan. Myös hyönteis- kuoriutumiset ajoittuvat voimakkaasti hämärän ajalle. Kalastajan on aika toimia, sillä yö on kesällä ehdottomasti varminta  aikaa saada hyviä kaloja.

Kun päivällä perhoa uitetaam huomaamattomasti pitkin kosken syvimpiä monttuja, yöllä kalastetaan pinnan välittömässä läheisyydessä, sillä kalojen mielenkiinto ja aistinelimet ovat poikkeuksetta suuntautuneet sinne. Kosken loppuliu'ut, niskat ja laajat, peilimäiset alueet ovat kalojen suosiossa. Pomminvarma yöpaikka on Puukosken välisuvannon yläosa. Se antaa osaavalle pyytäjällä nipun kirjolohia, muutaman muhkean harjuksen ja jos oikein lykästää, saattaapa taimenkin puraista pupaa pintakiven takaa.

Iiro haavittaa taimenta
Holmankosken pikku haarassa.

Kesälämpimällä joella kalastus voi välillä tuntua vaikealta, jopa tuskastuttavalta. Se on kuitenkin haastavaa, ja onnistumisen ilo suuri, kun kalan lopulta saa tarttumaan. Täytyy vetää oikeita johtopäätöksiä kalojen käyttäytymisestä, valita oikea perho, heittää tarkasti ja toivoa, että kala sen hyväksyy. Kalatiheys on keskikesällä suurimmillaan, joten matalan ja lämpimän veden vuoksi ei reissua kannata jättää tekemättä.