 |
|
|
|
||||
|
|
|
PUDASJOKI
– HARJUSJOKI Teksti: Hannu Hupli Syyskuinen päivä oli kääntynyt iltapäivään, kun saavuin Oinaskallion nuotiopaikalle kahvitauolle. Olin kalastellut aamuyhdeksästä lähtien ilman mainittavaa tulosta. Vain muutama pikku harjus oli hyväksynyt perhotarjoukseni, nekin ilmeisesti enemmän nuoruuden uteliaisuudesta kuin varsinaisesti syödäkseen. Kahvittelun lomassa tarkkailin virran kulkua. Harvakseltaan alkoi Oinaskallion yläpuolisissa virran juonteissa näkyä tuikkeja. Pystyin laskemaan ainakin kahdeksan erillistä kalaa, jotka säännöllisin väliajoin poimivat virran kalvossa kelluvia pieniä päiväkorentoja, jotka syysauringon lämpö oli saanut kuoriutumaan. Virittelin 3-luokan 7-jalkaisen vapani kuntoon vaihtamalla perukkeen kärjeksi pätkän tuoretta 0,16 monofiilia ja siiman päähän #14 harmaan päiväkorentopinturin. Lähestyin ensimmäistä tuikkijaa alavirran puolelta ja muutamalla valeheitolla pudotin perhoni virtaan pari metriä kalan yläpuolelle. Pyörre perhon alla kertoi kalan vierailusta, mutta muuten perho sai kellua rauhassa alavirtaan. Toinen heitto toi saman tuloksen, joten perho oli väärä. Kala jatkoi ruokailuaan hyvällä ruokahalulla noin 10 metrin päässä ylävirrassa, kun istuin kivelle vaihtamaan perhoa. Solmin perukkeeseen #16 keltaharmaan pintakalvossa kelluvan emergentin. Ensimmäinen heitto ja kala nousi rauhallisesti imaisten ottamaan perhoni. Vapaa tervehti harjuksen tuttu tärinä, kun se ravisteli itseään koukku suupielessä. Harjuksen väsytys sujui tutun kuvion mukaan, lyhyitä ryntäilyjä ja virrassa jurraamista, ja lopulta nuo muutamat peräkkäiset hypyt kuin viimeisenä oljenkortena ennen kuin vedin harjuksen haaviin. Väkäsetön perho oli helppo irrottaa kalan suupielestä. Noin 36 cm harjus oli lihava, purppuraeväinen uroskala, mutta kuitenkin alamittainen, joten varovasti nostin kalan haavista takaisin virtaan, jonka kätköihin se rauhallisesti uiden katosi.
Vain perhokalastajille Pudasjoen perhokalastusalue perustettiin keväällä 1997. Alue on Lieksan kalastuskunnan ja Metsähallituksen yhteinen projekti, jonka tavoitteena on luoda laadukas luonnonharjuksen kalastuspaikka perhokalastajille. Pudasjoen lähtötilanne on ollut sikäli hyvä, että joessa on vahva luontainen harjuskanta, jonka yksilöiden keskikoko on vain ollut kalastuksesta johtuen pieni. Kalastusjärjestelyjen keskeisin uudistus oli harjuksen alamitan nosto 40 cm:een, lisäksi saaliskiintiö on enintään yksi harjus lupaa kohti. Käytännössä tämä tietää sitä, että suuria saaliita kotiin vietäväksi havittelevan kalastajan on turha lähteä Pudasjoelle. Tyypillinen saalisharjus on edelleenkin reilusti alle 30-senttinen, mutta tulevaisuudessa joesta pitäisi olla mahdollisuus tavoittaa jopa kiloinen harjus.
Joki, ympäristö ja palveluvarustus Pudasjoen pituus on noin 3 km ja leveys vaihtelee 10-30 m. Joen virtaama vaihtelee 5-10 m3 välillä ja veden väri on tyypillistä Lieksanjokea, Mikko Sepposta lainaten "vaalea lageria". Perhoalue alkaa Joutenjärven alapäästä ja päättyy Pudasjärvelle. Yläosassa on kaksi selvää koskea, joiden väliin jää isohko, lampimainen suvanto. Molemmat yläkosket on aikoinaan perattu ränniksi, mutta entisöity vuonna 1997. Yläkoskien jälkeen alkaa vaihteleva virtaosuus, missä on syvää hidasta virtaa ja kivien rikkomia pikku virtoja. Oinaskallion kohdalla on pieni kiivas koskenpätkä, jonka alapuolella on syvä virtasuvanto. Suvannon alapuolella on noin 400 metriä vaihtelevaa virtaa, jonka jälkeen joki tasoittuu pitkäksi ja leveäksi virtasuvannoksi. Joen alaosassa on mukavia pikkuvirtoja, joiden välissä syviäkin monttuja. Pudasjokea ei ylimpiä koskia lukuun ottamatta ole juurikaan perattu, joten olosuhteet ovat varsin luonnolliset. Joen rannat eivät ole niitä kaikkein helpoimpia kulkea, sillä pusikkoa riittää lähes joka paikassa. Paikoitellen pusikossa kulkee huono polku. Kalastuksen kannalta pusikko ei ole ongelma, sillä rantavirran kahlaaminen onnistuu varsin mainiosti. Myös kulkeminen joella on monin paikoin helpointa pitkin vesirajan kivikkoa, joka normaalisti paljastuu veden laskiessa heinäkuun aikana. Jokivarsi on asumatonta erämaata, vaikka mitään ikimetsää sieltä on turha etsiä. Nuotiopaikka Oinaskallion rannalla on alueen ainoa varsinainen palveluvarustus. Ruunaan tieltä tulevaa metsäautotietä pääsee viittoja seuraamalla joen yläkoskille tai sitten alemmas Oinaskallion kohdalle. Molemmilla em. paikoilla on pieni infotaulu. Oinaskallion "P-paikalta" kulkee selvä, noin 300 m pitkä polku nuotiopaikalle.
Kalastuksesta Pudasjoelle sopiva vapa on mieltymysten mukaan 7-9 jalkaa pitkä ja AFTM-luokaltaan 3-5. Siimaksi riittää kelluva, mutta monttuja varten kannattaa mukana olla hauleja tai lyijyperuke. Hyviä yleisperhoja ovat tutut uppoperhot kuten Red Tag, Bradshaws Fancy, Montana ja Zulu, pintaperhoista Nalle Puhit ja Goddard Caddis. Alku- ja loppukaudesta toimivia ovat #8-12, kesällä jopa #16-18. Myös pieniä ministreamereitä kannattaa tarjota harjuksille. Vaikka harjus ei läheskään aina ota streameriin, niin varsin usein se pyörähtää katsomassa perhoa paljastaen olinpaikkansa, ja sittenhän se onkin jo helppo saalis....?? Vesiperhoskausi alkaa samaan aikaan kuin Ruunaalla eli kesäkuun 2.-3. viikolla ja jatkuu aina syyskuulle asti. Toimivia perhomalleja ovat #10-14 ruskeat ja vihreät larvat ja pupat, kuten myös pintaperhot. Vesiperhosaikaan kannattaa kokeilla myös ruotsalaisten Super-Puppaa, joko kelluvana tai uponneena. Päiväkorentoja kuoriutuu myös pitkin kesää, mutta niiden merkitys harjusten ravintona painottuu syyskesään. Päiväkorentoaikaan harjukset osaavat olla todella valikoivia. Pudasjoen pohjakivillä asustelee myös ilmeisen harvinainen virtalude, joita voi löytää myös harjuksen mahasta. Mielenkiintoinen kohde perhojäljitelmälle, pikkurillin kynnen kokoinen, litteä ja lähes musta ötökkä. Muiden lohikalojen kuin harjuksen saanti on melko harvinaista, mutta toki on myös niin, että Pudasjoella kalastetaan useimmiten vain harjusta. Mikään ei estä Pankajärven tai Ruunaan taimenia uimasta myös Pudasjoelle, joten kokeiluhaluiset, streamerit virtaan ja taimenet esiin! Vuosittain saadaan myös muutamia Ruunaalta uineita kirjolohia.
Kalastuksessa täytyy olla myös malttia, sillä harjuksella on joskus piinallisen tarkat syöntiajat. Mm. syyskuussa 1997 olimme tekemässä perhokoekalastusta, jonka aloitimme aamukahdeksalta. Kesti kuitenkin aina klo 11.00 ennen kuin ensimmäinen harjus saatiin ja syönti alkoi. Päivän aikana käytimme mittalaudassa noin 40 harjusta, jotka olivat olleet aamutunnit yksinkertaisesti suu kiinni. Rasvaevättömät harjukset ovat muuten niitä mittalaudassa käyneitä, joita tällä hetkellä on kaikkiaan noin 100 kpl. Alku- ja loppukesällä harjukset löytyvät useimmiten pikku parvina hitaasta virrasta ja suvannoista. Kesällä lämpimän veden aikaan harjukset ovat enemmän hajallaan pitkin jokialuetta, ja ovat ainakin ajoittain myös todella kovassa, rikkonaisessa virrassa. Pudasjoki on vielä melko huonosti tunnettu perhojoki. Joen olemassaoloa ei yleensäkään tiedetä, ja toiseksi joen hyönteisfaunasta on vain melko karkea käsitys. Lisäksi on varmaa, että Pudasjoen suurharjukset asuvat jossakin joen hidasvirtaisilla, vaikeasti kalastettavilla osuuksilla, joten haasteita joella riittää. Tervetuloa mielenkiintoiseen harjusmaailmaan!
Super-Pupa (L.Bergquist) Pudaspupa (H.Hupli)
Pudasjoki-info Kalasto:
Harjus, taimen, kirjolohi, hauki, ahven, made, kivisimppu,
kivennuolianen, mutu, särki, salakka. Pudasjokeen ei tehdä istutuksia!
|
||||
 |
 |
||||||
