goUp







































goUp
































































goUp



















































goUp































goUp

    Tietoa kalastusmatkailijalle

     
                                Kuubasta

Teksti: Harri "Kala" Matikainen

Valuutta

Kuuban matkailun tärkeimpiä elementtejä ovat olleet naapurivaltion eli Amerikkojen Yhdysvaltojen turistien tuomat dollarit ja näin ollen paikallisen peson rinnalla maksuvälineenä käytettiin US dollaria. Tosin tuo dollarin upposi kuin lusikkauistin kotilampeen, kun saaren mahtipäällikkö Fidel Castro täräytti käskyn että 8.11.04 maksuvälineenä palveluyrityksissä käytetään vain pesoja, eikä dollareita. Lieneekö mahtinaapurin heimopäällikkö Bushin uudelleen valinta närästänyt vai olisiko vastikään sattunut kompurointi vaikuttanut päätökseen.

Meidän toimintaan kyseinen operaatio ei suuria ongelmia tehnyt, olimme varautuneet tilanteeseen vaihtamalla riittävästi pesoja lentokentällä. Kun kurssi oli yksi yhteen, ei suurta räknäystä kaupoissakaan tarvinnut tehdä. Kalastuskohteista oli maksettu syvänmerenkalastusta lukuun ottamatta kaikki valmiiksi kotimaassa, joten silläkin saralla homma oli hanskassa.

Kulttuuria ja tuliaisia

Historian havinan kuulee korvissaan jos oikein tarkasti syventyy miettimään saaren vaiherikkaita tapahtumia. Piipahtaminen vaikka kirjailija Hemingwayn kantakapakassa tai huvilassa vie katselijan takaisin vuosikymmenten taakse. Näitä ja monia muitakin mahdollisuuksia tarjoaa tuo Karibian ja Atlantin välikannas, 1.200 km:n pituinen ja 32 - 145 km:n levyinen saari.

Paikallinen kulttuuri on mielenkiintoista ja värikästä. Tuliaisia mietittäessä laillinen määrä sikareita ja rommia on varma valinta. Halpoja ovat myös erilaiset käsityöt, paidat ja paikallinen taide. Kuubassa on varsin varmaa aurinkoa ja lämpöä. Merivesi on lämmintä ja upeat hiekkarannat houkuttelevat palvomaan kuumaa elämän valoa. Muistettava on kuitenkin vaalean ihon herkkä palaminen, joten liioittelua ei ole kertoimien 60 ja enemmänkin mukaan ottamista.

Liikenne

Autoista kiinnostuneet näkevät Kuubassa harvinaisia jenkkirasseja enemmän kuin missään muualla maailmassa. Che Cuevara, Ernst Hemingway ja kommunismi ovat edelleen Kuuban katukuvissa vahvoina elementteinä, kannattaa käydä tutustumassa.

Kuuban päätiet ovat leveitä betonibaanoja, suuntaansa on useita kaistoja, joita tosin ei ainakaan paikalliset servolettikuskit paljoa kunnioittaneet. Ajeltiin siellä missä päästiin. Teiden kunto on peruja samoilta ajoilta kun uutuuttaan hohtavat jenkkirassit rantautuivat Kuubaan. Eli vuodelta 1960 ja siihen malliin. Kalastajan on varauduttava ajamaan myös todella surkeita kyläteitä pitkin. Ainoa positiivinen seikka oli se, että tiet olivat viivasuoria. 

Kalastusvälineet ja vieheet

Kuuba on kalastavalle matkailijalle mahdollisuuksien maa. Aikaa kannattaa varata vaikka kuukausi ja lähteä omatoimisesti etsimään vaikka näiden vinkkien lisäksi kalastuskohteita. Oikeat kalavehkeet ovat avainasemassa reissun onnistumiselle.

Keloina käyvät heittokalastuksessa käyttämämme Shimano 4000 –luokan haspelit. Vavat saavat olla 7 – 8 –jalkaisia, lohiluokan tikkuja. Vetouisteluun ottaisin vaikka seitentonnisen döörin ja jonkun jämyn 8 –jalkaisen vavan. Siimana voi olla punottua tai tuollaista 0.40 monoa. Teräsperukkeita riittävästi myös mukaan. Varasiima kannattaa varata mukaan, jos oikein iso tarttuu kiinni, voi puola tyhjentyä seittämän sekuntia netto. Perhovehkeitä ei kannata jättää Suomeen, yhden käden taimenkepillä saa kokemuksia runsain mitoin tarponien ja bonefishien kanssa. Kela vaan riittävän iso yli sadan metrin syöksyjä varten.

Viehepuolta mietittäessä voidaan pekuloida vaikka kuinka. Mutta yhdellä reilulla rasiallisella pärjää. Poppereita eri väreissä, syvännevaappuja, pienempiä heitettäviä vaappuja, kirjolohiluokan perhoja, tinseleitä, lippoja kokoluokkaa 2, sekä jokunen lusikkauistinkin. Jigejä saa olla matkassa reilusti, samaa kaliiberia mitä kotoisille kuhille tarjotaan.

Oma puukko, pihdit ja koukunteroitin sekä muuta kalamiehen tarviketta on hyvä varata mukaan myöskin. Varakoukkuja, koukkurenkaita, terästapsia ja lukkoleikareita myöskin matkaan. Matkailijan kannattaa varautua kunnollisilla kartoilla ja liikkumiseen valoisaan aikaan. Pimeässä ei näe sitäkään vähään huonoista opasteista ja sadat valottomat kulkijat teiden varsilla on vaarana päästä korppikotkien aamiaispöytään.

1. Havanna

Havannassa on erinomainen mahdollisuus harrastaa merikalastusta, useita syvämerenkalastukseen soveltuvia veneitä on tarjolla varsin kohtuulliseen hintaan. Lähivedet ovat tunnettuja marlinin, miekkakalojen sekä purjekalojen ruokailuvesiä. Nämä kalat tunnetaan kalastuspiireissä todella hyvin, joten suurta raamattua kyseisistä eväkkäistä ei kannata värkätä. Sen verran voidaan sanoa että kalamiehillä on haaveita ja yksi näistä haaveista on saada joskus koukkuunsa marlin. Tuo vesien Ferrari on maineensa veroinen taistelijana ja hyvin usein sitkeä taistelu päättyykin kalan voittoon. Tiedetään tositarinoita useiden tuntien väsytyksistä joissa kalamiehen vastustajana voi olla liki 800 kilon sinimarlin. Asiaa tuntemattomalle kerrottakoon esimerkkinä että tilanne on vähän sama kuin laittaisi henkilöauton perään n. 80 kilon vetolujuisen siiman ja pyytäisi kuskin painamaan kaasun pohjaan.

Kalastus merellä kustantaa n. 300 dollaria päivä ja veneeseen mahtuu 1 – 4 kalastajaa. Veneessä on tarjolla virvoitusjuomia ja olutta. Käyttämämme vene oli hieman iäkkäämpää sorttia mutta vavat jämäköitä rissakärkisiä ja kelat Penn –merkkisiä ja peltisangon kokoisia hyrriä. Veneen varaus onnistuu kävelemällä suoraan satamassa sijaitsevaan konttoriin ja tilaamalla joko puolipäivä tai kokopäivä retken. Veneiden käyttäjiä ovat lähes ainoastaan saarelle tulevat matkailijat.

2. Rio Hataguoanico ja La Salina, hotelli  Playa Larga

Playa Largan hotellikokonaisuus on erittäin viihtyisä ja joka ilta on tarjolla ohjelmaa ulkoilmaravintolassa. Huoneistot ovat ilmastoituja, siivous toimii joka päivä ja alueen yleisilme on siisti. Kun kalastuspäivän jälkeen meni huoneeseen, oli sängyllä pyyhkeistä taiteltu upeita joutsenia paikallisten kukkasien kera. Henkilökunta oli erinomaisen ystävällistä, toisen illan jälkeen baarimikkokin tiesi monta ja mitä tahdoimme. Hotellin yhteydessä on uima-allas, kaksi ulkoilmaravintolaa sekä sisätiloissa baari ja ruokailutila. Ainoa puute oli hotellin ruokapuolella yksipuolinen ruoka. Aamupalana pieni omeletti ja kinkkupaahtoleipää. Kun pari viikkoa oli vetänyt paahtoleipää, oli ruisleipään tottunut elimistö aika pihalla. Ruokalistalta oli ylivedetty useita ruokalajeja, se johtui kuulemma raaka-ainepulasta. Juomapuolta kyllä löytyi ja hyvä vasikka elää juomallakin, joten kyllähän me pärjättiin.

Hotellin uimaranta soveltuu erinomaisesti lapsiperheille, valkoista ja matalaa hiekkarantaa on pitkälle. Kirkas vesi mahdollistaa sukeltamisen ja korallien tutkimisen. Rannalla on vahti, tosin en tullut kysyneeksi haiden vai minkä varalta. Paikalliset olivat kehittäneet oivan moskiittokarkottimen. Kone oli hieman kotoisen lehtipuhaltimen näköinen mutta putkesta tuli sankkaa, polttoöljylle haisevaa savua.  Ja katso, kun puhallinmies oli savustanut ulkoravintolan, saimme ilta toisensa jälkeen nauttia Mojitomme moskiitoilta rauhassa.

3. Zaza –järvi , Zaza-joki ja Zaza-hotelli

Hotelli on todella upealla paikalla, hieman syrjässä valtaväylistä ja Trinidatin kaupunki jää n. 6 kilometrin päähän. Alue on vartioitu ja turvallinen liikkua. Hotellialueella on palmukujia jotka ovat betonipäällysteisiä. Polkujen varsilla on taidokkaita, mutta ajan syömiä lepopenkkejä. Voidaan vaan miettiä, kuinka joskus takavuosina noillakin penkeillä rakastuneet istuivat pehmeässä Kuuban yössä suunnitellen tulevaisuuttaan kiihkeiden suudelmien sinetöidessä päätökset.

Hotellin uima-allasosasto on siisti, lapsille on oma matala allas. Allasbaareja on kaksi. Itse hotellissa on ruokaravintola sekä iltabaari. Discokin hotellissa on, emme jaksaneet kyllä yhtenäkään iltana käydä tutustumassa sen ohjelmatarjontaan. Eteisaulassa oli kyltti kaupastakin mutta en sitä etsimisestä huolimatta löytänyt. Huoneita oli neljässä kerroksessa ja huoneet olivat ilmastoituja ja siistejä. Suihkuista löytyi lämmintä vettä, kun osasi oikeita hanikoita käännellä. Televisio ja jääkaappi kuuluivat varustukseen, tosin jälkimmäistä vain tarvitsimme.

Yleisilme etempää katsottuna antaa erinomaisen vaikutelman, mutta lähempi tarkastelu näyttää ajan hampaan tehneet tehtäviään. Pientä laittoa siellä sun täällä ja paikasta saisi helposti neljän tähden hotellin. Henkilökunnalle tuo neljä tähteä tupsahti heti kättelyssä, eikä mitään sellaista tapahtunut että tähtiä olisi jouduttu tiputtamaan. Vaikka muutaman tunnin sähkökatkos pimensikin koko hotellin, ei siitä meille mitään hämminkiä tullut. Baarimikko loihti supermojitojaan kynttilän loisteessa ja toisen loisteessa niitä nautimme. Ainoastaan laulukaskaat aloittivat äkillisen pimennyksen myötä valtavan konsertin baarin terassilla, mutta vähäinen haitta sekin loppujen lopuksi oli.

4. Varadero, hotelli Club Karey

Club Karey sijaitsee Atlantin rannalla, ja palvelu kuninkaallista. Huoneet saimme nopeasti ja oikean käden ranneke oli tunnusmerkki alueella liikkumisesta. Samoin ranneketta vilauttamalla saimme ravintolasta kolmesti päivässä herkullista ruokaa seisovasta pöydästä ja hotellin lukuisista baareista juomaa mielin määrin. Huoneistoamme lähimpänä olevan baarin tarjoilijat kyllä tunnistivat jo seuraavana päivänä meidät, joten turhaa käden heiluttelua ei tarvinnut.

Hotellikokonaisuus koostuu merenrantatörmälle rakennetuista, useista pientaloista, ruokaravintolasta, uima-allasosastosta ja sen yhteydessä olevasta yökerhosta, joka päivisin toimii allasravintolana sekä vastaanoton yhteydessä toimivasta aulabaarista, meidän kantakapakasta. Talot ja niiden huoneet ovat siistejä, ilmastoituja ja varsin tilavia. Jääkaapit ja televisiot sekä kookas kylpyhuone ovat tavallisin varustus. Jokaisen huoneen pöydällä odotti rommipullo ja pari pulloa vettä. Tervetulotoivotus tuokin.

Alue on vartioitu ja turvallista liikkua ilta-aikaankin. Merenranta puhdistettiin joka aamu traktorilla, joka veti piikkiharaa perässään. Levät ja muut roinat lähtivät näin rumentamasta vieraiden näkymiä. Henkilökunta jatkoi samalla tasolla, kuin mitä olimme jo tottuneet aikaisemmissa paikoissa. Varaderon humussa ja sumussa emme käyneet, meille riitti oman hotellin tai sanotaanko itsemme järjestämä ohjelma. Se koostui pienestä viihtymisestä mojiton ja jutustelun parissa. Saatoimme pelata muutaman pelin pokeria, ilman panosta ja puhua kalastuksesta, mistäpä muustakaan. Merelle katselimme myöskin kaihomielisinä ja seurasimme pelikaanien oivallista kalastusta aivan rantatyrskyjen reunoilla.

Pikaoppia eri kalalajeista

Tarponi

Lienee ns. sisävesikalastuksessa se kaikkein halutuin. Tarponit elävät isoissa parvissa merellä ja nousevat päivittäin jokiin syönnökselle. Tuon nousuvaelluksen aikana kalat eivät oppaidemme mukaan syö, vasta sitten kun kalat pysähtyvät rantojen tuntumaan loiskimaan, kannattaa vieheitä tarjoilla.

Viehe kannattaa heittää kalan oletettuun uintisuuntaan. Kelausvauhti saa olla niin nopea kuin vain kädet jaksavat heilua. Isku tulee voimalla ja mikäli kala ei tartu kiinni, kannattaa kelausvauhtia hidastaa sillä uusi isku tulee melko varmasti heti perään.

Tarponi on kiinni jouduttuaan lähes satavarmasti ilmassa. Eikä hypyt ole mitään vanhainkodin ukkojen töpötystä vaan korkeimmillaan melkoisia loikkia nämä toutaimen näköiset kalat suorittavat. Esimerkkinä yksi kaloista hyppäsi Tuiskusen yli kun hän seisoi veneessä kalastamassa. Noissa hypyissä kalat kyllä väsyttävät itsensä sitten myös nopeasti ja mikäli koukut on kiinni hyvin, saa kalastaja jälleen yhden päänahan vyölleen.

Uistimista parhaita ovat popperit ja syvännevaaput. Saimme kaloja myös jigeillä, lipoilla ja yhden sain jopa Räsäsen seiskalla. Väriskaala on laaja, sininen ja vihreä käyvät hyvin. Erkki kertoi Zaza –joella kelvanneen parhaiten karvaiset jigit, keltaisina. Perhoilla tiedetään saadun todella isojakin tarponeja ja värit löytyvät keltaisen, oranssin ja valkoisen linjoista.

Snook

Snook on kotimaista kuhaa muistuttava ja lihaltaan saman makuistakin. Taistelijana snook pesee kuhamme sata nolla aivan puhtaasti. Jo alle kilon snook pistää vastaa kuin aikapoika. Snookit elävät myös parvissa mutta niiden liikkeitä ei ainakaan turistikalastaja erota vedestä. Kalat ovat syvällä ja ottavat syvännevaappuihin mangrovepuiden liepeiltä, eli aivan rantapenkoista. Sieltä mistä saa yhden snookin, saa yleensä toisen ja kolmannenkin.

Eniten saimme snookeja uistelemalla Magnum Rapaloita kovalla vauhdilla. Hiljaiselle vauhdilla emme saaneet mitään. Isku on vahva ja kala lähtee heti alussa vääntämään vastaan kaikilla voimillaan. Ja ne voimat eivät tunnu ehtyvän lainkaan. Snook ei hyppää, vaan vänkää syvälle ja pyrkii pitkiin syöksyihin.

Uistimista parhaiten toimivat kookkaat, syvälle menevät värikkäät vaaput. Yhden snookin sain popperilla pinnasta, muut kaikki syvältä. Emme kokeilleet jigejä snookeille, ehkä parven liepeiltä voisi jigikin tuottaa tulosta.

Jack Crevalle  

Jack Crevalle on erikoinen ilmestys saalisluettelossamme. Jo tuo röhkiminen on ainutlaatuista mutta jaskan kanssa tappelu siimasta sai eniten hikikarpaloita irti väsyttäjästä. Ei voi oikein todeksi uskoa kuinka muutaman kilon jaska voi pistää vastaa niin hurjasti. Kala vetää hurjia syöksyjä, kiertää kehää veneen ympäri, yleensä tahtoo veneen alle. Ei hyppää koskaan, pyrkii vain eteenpäin. Parvimuodostumasta en tiedä, yleensä saimme jaskat muiden kalojen onkimisen yhteydessä, heittämällä tai uistelemalla. Vieheen vauhti saa olla reipas, nössöä ruokaa ei vauhtikala tahdo syödä. Jaskan voi tavata mistä osasta jokea tahansa. Oppaiden mukaan jaska elää meressä ja nousee jokeen ruokailemaan.

Vieheistä toimivat syväuintiset vaaput, en saanut selvyyttä mikä väri voisi olla paras.

Bonefish

Barracuda