goUp

goUp

goUp

goUp

goUp

goUp

goUp

goUp

Kalastan lohta 90 % pintasiimalla ja normaalilla monofiiliperukkeella, eli pinnasta. Kokemukseni perustuvat lähinnä heinä-elokuun kalastukseen Keski-Norjassa. Lisäksi lähes aina uitan perhoa aktiivisesti, vähintäänkin pieniä nykäyksiä siimasta vetäen, paljon myös poikki- ja ylävirtaan kalastaen uittamalla perhoa todella suurella nopeudella. Normaaleissa alavirtaheitoissa korjaan siimaa harvoin ylävirtaan, mieluimmin ehkä alavirtaan saadakseni perholle lisää vauhtia. Em. perhojen lisäksi myös pintaperhot kuuluvat arsenaaliin, lähinnä Bomber ja Pompero, molemmat hyviä. Korkealla vedellä käytän kelluvassa siimassa 3 metrin poly-tippejä, hitaasti uppoavasta nopeasti uppoavaan, jolloin myös perhon uittonopeus yleensä hidastuu, mutta pientä liikettä aina perholle.

Tärkeää lohenkalastuksessa on tehdä asioita hieman toisin kuin muut samalla alueella kalastavat. Vaikka monet lohipaikat ovat varsin hyvin miehitettyjä, niin yritä etsiä oma paikkasi ja aikasi. Toisin sanoen älä menne jonottamaan sinne, missä kaikki muutkin kalastavat, vaan yritä löytää oma rauhallinen kalastuspaikkasi. Samoin jos mahdollista, niin kalasta silloin kun muut ovat nukkumassa. Omasta rauhastaan yllätetty lohi nimittäin reagoi aina paremmin perhoon kuin lohi, jota pommitetaan 24 tuntia vuorokaudessa.

Älä kalasta väsyneenä, vaan malta välillä myös nukkua kunnolla. Opettele heittämään hallitusti ja lohenkalastuksessa ei myöskään haittaa, jos osaa heittää pitkälle, ainakin suurilla joilla. Useimmat lohet toki saadaan 10-30 metrin heitoilla, mutta on paikkoja, missä pitkät heitot ovat etu. Jos pääset 5-10 metriä pitemmälle kuin kaveri, saat tarjottua perhosi kaloille, joita ei ole häiritty. Lohen tartuttaminen tärpin jälkeen on tärkeä taito, eli älä hätäile. Paras tapa mielestäni on pitää vapa oikessa kainalossa heiton aikana ja vasemmalla kädellä pidetään siimasta kontrolli. Kun imaisu tai paino siimassa tuntuu nostetaan vapa määrätietoisesti pystyyn, ja koska vapa on kainalossa sen saaminen pystyyn kestää juuri sopivan kauan, niin että lohi on ehtinyt kääntyä, jolloin se yleensä tarttuu nätisti kalastajaan nähden vastarannan puoleisesta suupielestä. Seuratkaapa kummasta suupielestä lohenne ovat kiinni. Oma lukunsa sitten tietysti on suoralla siimalla alavirrasta tulevat tärpit, jotka ovat aina onnessaan, tarttuako vai eikö. Löysä lenkki ja sen päästäminen voisi ratkaisu näille kaloille?

Ensin kaksi perhoa ylitse muiden, joilla pärjää lähes kaikissa tilanteissa

               Royal Coachman

              

Koukku: 2-10 LW
Runko: 3-osainen, riikinkukko takana ja edessä, keskellä fluoripunainen mainosteippi (tai alla hopea ja päällä fl.punainen silkki, vahvista pikaliimalla)
Häkilä: Ruskea kukko
Siipi: Valkoinen jääkarhu tai vasikan häntä, päällä 6 kpl helmiäisflashabousuikaleita

Toimii kaikilla vedenkorkeuksilla ja -lämmöillä läpi vuorokauden. Parhaimmillaan kuitenkin pilvisellä säällä ja yöllä. Antanut parhaiten lohta aktiivisesti uittamalla, joko heittäen poikki- tai ylävirtaan ja vetäen siimasta pienin nykäyksin sisään. Joskus myös erittäin kovalla vauhdilla. Perinteisessä alavirtakalastuksessa perhoa kannattaa elävöittää joko siimasta nykien tai vapaa heiluttamalla. Korkealla vedellä kannattaa kokeilla myös perhon kookasta putkiversiota (jopa 10-15 cm)

              Glödhäck

             

Koukku: 2-10 LW
Perä: Punainen fluoripunainen mainosteippi (tai alla hopea ja päällä fl.punainen silkki, vahvista pikaliimalla)
Pyrstö: Kimppu punaisia häkilänsiikasia tai fl.punaista antronia
Runko: Musta silkki tai villa (myös
Kierre: Soikea hopea
Häkilä: Musta kukko
Siipi: Alla musta bucktail, päällä musta kettu tai apina, 2 x rungon pituus
Sivut: Viidakkokukko

Red Butt tai Black Doctor ovat klassikoita, joille Glödhäck ei yhtään häviä. Toiminut Keski-Norjassa, Tenolla ja Kuolassa. Parhaimmillaan puolipilvisellä/pilvisellä säällä normaaleissa kesäolosuhteissa. Myös nopeat uittotekniikat sopivat perholle hyvin. Sinihäkiläinen versio, Jokanga on parhaimmillaan aurinkoisella säällä. Glödhäckin kookas putkiversio on hyvä vaihtoehto korkealle vedelle.

Sitten muita malleja, joilla voi paikata vaikeita hetkiä. Kalastus kahdella perholla on pitkässä juoksussa kuitenkin tylsää.
(Kuvien perhoilla on jokaisella saatu lohi, siksi osalla perhoista on vielä perukkeen pätkä silmässä. toim huom)

               Helmiäis-Vihreä

              

Koukku: 4-6-tupla LW, myös 6-8 kolmihaara
Hela: Litteä kupari, päällä fl. vihreä silkki, kuparia näkyviin 1/3 koko pituudesta
Pyrstö: Pieni kimppu vaalean mallardin siikasia
Runko: Alla litteä kupari, päällä helmiäisenvärinen muovinauha
Häkilä: Grizzle kukko
Siipi: Alla sinivihreä bucktail 2x, pieni kimppu Ice blue-flashabou dubbing 3x, päälle sinivihreä bucktail 3x

Aurinkoisen sään perho keskipäivän kalastukseen. Parhaimmillaan normaaleissa kesäolosuhteissa, kun veden lämpö on 12-15 C. Myös aktiivinen uitto sopii perholle hyvin.

              Fossen Brown

             

Koukku: 2-8 LW
Hela: Soikea tai litteä hopea
Perä: Fl.keltainen silkki hopean päälle
Pyrstö: Kimppu kultafasaanin pyrstösulan siikasia hyvin harjattuna
Runko: Vaalean ruskeankeltainen antron (väri amber)
Runkohäkilä: Musta kukko,samasta myös kaulushäkilä
Kierre: Musta silkki
Siipi: Alla ruskea näätä, päällä kultafasaanin pyrstösulan siikasia hyvin harjattuna

Normaaliveden perusperho puolipilviselle/pilviselle säälle veden lämpötilan ollessa 10-14 C. Normaali alavirtakalastus vapaa heiluttamalla. Toimii hyvin intermediatesiimalla kalastettaessa.

              Kolpurni

             

Koukku: 2-10 LW
Hela: Soikea hoepa
Pyrstö: Kimppu fluorikeltaisen bucktailin takapuolen keltaruskeita siikasia
Runko: Alla litteä hopea, päällä fl.keltainen tai vihreä silkki (vahvista pikaliimalla), keskelle strutsivyö
Häkilä: Fl.keltainen kukko
Siipi: Kimppu fluorikeltaisen bucktailin takapuolen keltaruskeita siikasia

Amerikkalaisen Colburn-perhon muunnos lämpimään ja matalaan veteen, aurinkoiselle säälle. Aktiivinen uittaminen, samoin poikki- ja ylävirtakalastus tehokasta. Oma ennätysloheni Namsenilla narahti eräänä aurinkoisena elokuun päivänä klo 12:00 syvästä montusta pinnassa uitettuun Kolpurniin.

              Fosforiperä

             

Koukku: 6-10 LW
Perä: Alle litteä hopea, päälle fosforoitu vihreä flashabou, vahvista pikaliimalla, pituus noin 1/3 koko rungosta
Runko: Musta silkki tai villa
Kierre: Soikea hopea
Häkilä: Musta kukko
Siipi: Musta orava tai kettu

Erittäin matalan ja lämpimän veden 16-20 C perho yökalastukseen. Anna lampulla valoa perälle, joka jää mukavasti hehkumaan ja on ainakin osa perhon tehoa. Myös aktiivinen uitto kuuluun asiaan. Toimii hyvin matalilla, peilimäisillä niskoilla ja särkillä, joiden päälle lohet yöllä montuista nousevat oleilemaan.

                        
                         Hannu ja kaksi ottiperhoihin haksahtanutta

Muita hyviä lohiperhoja löytyy mm. Juhan Pusan kirjasta Oivalliset Ottiperhot. Itse käytän mm. Heikki Anttosen mainiota Silver & Black perhoa, Sävilammin Tapsan Glowing Shadowta ja Musta-Vihreää. Alkukesän kalastuksessa vanha kunnon Silver Grey on hyvä valinta, samoin uudempi putkimalli Sillen, jonka Roland Holmberg taannoin esitteli Atlantic Salmon Rewiev-lehdessä. Kaikilla perhoilla luultavasti saa lohia, kun aika ja paikka on oikea. Tärkeintä on kuitenkin uskoa omaan tekemiseensä eli kun kalastat tee se koko ajan niin kuin odottaisit lohen tärppiä joka heitolla.