SPORTFISHINGMAGAZINE.fi
SFM.gif (48 bytes)
SFM.gif (48 bytes)
SFM.gif (48 bytes)
SFM.gif (48 bytes)
SFM.gif (48 bytes)
SFM.gif (48 bytes)
SFM.gif (48 bytes)
SFM.gif (48 bytes)

sfm1.gif (21962 bytes)

sfm2.jpg (15739 bytes) artikkelit.jpg (1731 bytes)   tips.jpg (1250 bytes)   arkisto.jpg (1670 bytes)      

SFM.gif (48 bytes)
SFM.gif (48 bytes)
SFM.gif (48 bytes)
SFM.gif (48 bytes)
SFM.gif (48 bytes)
SFM.gif (48 bytes)
SFM.gif (48 bytes)
SFM.gif (48 bytes)


aland.gif (1423 bytes)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

goUp

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

goUp

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

goUp

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

goUp

 

 

SFM.gif (48 bytes)
SFM.gif (48 bytes)
SFM.gif (48 bytes)
SFM.gif (48 bytes)
SFM.gif (48 bytes)
 

 


silakkaa.jpg (10983 bytes)

 

Tuntemattoman sotilaan Hietanen totesi saatuaan kiljukrapulaansa pienen suolasilakan: "Tattis. No kyl mää täl pärjän puol vuat. Kiitoksi vaan kauhian pal!"

Suomalainen sananlasku väheksyy silakkaa : Pieniä ovat silakat joulukaloiksi. Liekö syynä suomalaisten nuivaan suhtautumiseen tähän sillin alalajiin se, että silakka on aina ollut meikäläisten pula-ajan ravintoa. Turkistarhaus on lisännyt silakan rehuravinnon mainetta. Entinen pääministeri Holkeri sai pienituloisen kansanosan vihat päällensä kehumalla silakkaa erinomaiseksi laihallekin kukkarolle sopivaksi ruokakalaksi. Kunnon urheilukalastajan on kuitenkin myönnettävä, että Holkerin mielipiteet silakasta eivät ole vailla vinhaa totuuspohjaa. Kalalajeistamme silakka on ehkä monipuolisimmin valmistettavissa ihmisen ravinnoksi. Sen voi paistaa, keittää, savustaa, halstrata, grillata, suolata ja säilöä monessa maukkaassa marinadissa.

Sisämaan kalaveljet ehkä ihmettelevät puhetta silakan urheilu-kalastuksesta. Silakkalitka saatetaan mieltää rokastusvälineeksi. Kun kalastetaan useista pelkistä koukuista rakennetulla viritelmällä, voi syntyä ajatus, että tarkoitus on repiä kalat kiinni mistä kohtaa tahansa. Paljas, kiiltävä koukku muistuttaa silakan perusravintoa katkaa. Lähes kaikki litkaan tarttuneet kalat ovat suustaan kiinni koukussa. Kymmenkunta silakkaa, jotka repivät litkaa eri suuntiin, aiheuttavat tiheässä parvessa vapaana uivan kaverinsa kiinni tarttumisen muualtakin kuin suusta.

baltic_herring_1.jpg (7804 bytes)
Silakka puree pelkkää koukkua.

Silakkaparvet vaeltavat sisäsaaristoon keväisin ja syksyisin. Mitä ulommaksi merelle edetään sitä varmemmin kalaparvet tavoittaa keskikesällä. Veneilevä kalastaja löytää silakat kaikuluotaimen avulla. Rannalta onkimiseen sopivia paikkoja on pitkin rannikkoa Suomenlahdelta Perämerelle. Sisä-Suomesta merelle kalaan tuleva voi tiedustella silakan liikkumisalueita esimerkiksi mökkikylän isäntäväeltä.

Pelipaikkoja ovat kapeat syvähköt salmet ja jyrkästi syvenevät kalliorannat. Kun kalastetaan sillalta, on syytä tietää paikallisen viranomaisten asenne pyynnin laillisuuteen. Jos kalastus aiheuttaa haittaa liikenteelle, saattaa seurauksena olla silakkakilojen kallistuminen rikesakolla. Kysyvä ei väärälle sillalle eksy. Kalastuksenhoitomaksun lisäksi monessa tunnetussa silakkapaikassa vaaditaan alueen oma kalastuslupa.

baltic_herring_2.jpg (9434 bytes)
Sesongin aikana silakan onginta on sosiaalista
puuhaa. Kuva Paraisten läppäsillallta.

Saaliin säilyttämiseksi varataan ämpäri, joka vuorataan muovikassilla. Kalojen painumisen voi estää vaihtamalla säilytyspussin uuteen noin kolmen kilon välein. Keväällä ämpärin täyttäminen kestää nopeimmillaan vain noin tunnin, joten kalastajan täytyy muistaa rajoittaa huippusyönnistä syntyvää joskus jopa maanista saalistusviettiä. Periaatteeksi pitää ottaa: Kaikki syödään, mitä ongitaan. Kädet ja kalastusvälineet pysyvät siisteinä, kun mukana on pyyheliina tai muu puhdistukseen sopiva rätti. Silakan suomut irtoavat niin helposti, että suomustukseksi riittää pelkkä huuhtelu.

Kauniin hopeainen vapa voi näyttää kauniilta, mutta lämpimässä säilytyspaikassa tämän hopeakielon tuoksu saattaa lemahtaa. Haavi on oiva apuväline silakkaparvia jahtaavien petojen varalle. Koukuissa pyristelevät kalat houkuttelevat iskuun varsinkin haukia. Litkoja otetaan mukaan useita kappaleita, koska luupää katkaisee helposti siiman, samoin menetetään pyyntikalustoa maapallo-otteihin. Monikoukkuiset viritykset pysyvät järjestyksessä, kun ne kiertää telttapatjasta leikatun solukumin ympärille. Litkat pakataan kukin omaan pussiinsa ja pussit vuorostaan säilytysrasiaan.

Keväinen silakka ei nirsoile ottiensa suhteen. Litkan voi rakentaa melkein minkä värisistä koukuista tahansa. Keväällä koukkujen koko valitaan väliltä 2-6. Suosituin väri on hopea. Syksyllä silakka saattaa nirsoilla ja suosia enemmän kultakoukkuja. Lisäksi syksyllä saalista tulee kultakoukkuihin tehdyillä punaisen ja oranssin sävyisillä värikoukuilla. Koukkukokoa pienenetään välille 6-8. Peruslitka tehdään sitomalla 10-15 sentin välein vuoron perään kulta- ja hopeakoukkuja. Koukkujen on uitava vapaasti, joten ne solmitaan 2-3 sentin mittaiseen luistamattomaan lenkkiin.

Heittosiimaan kiinnitys helpottuu, kun litkan yläpäähän sidotaan leikari tai uistinrengas. Rengas on hyvä stoppari estämään koukkujen kelaamista vaparenkaisiin. Heittosiimaan yläpuolelle viritetty tavallinen ongenkoho pitää litkaa suorana ja sotkuttomana useamman silakan vetäessä koukkuja kukin tahollensa. Alapäähän sidotaan lukkoleikari, joka helpottaa painon vaihtoa tilanteen vaatimusten mukaan.

Veneestä, laiturilta tai sillallta ongittaessa painoiksi varataan eri kokoisia päärynäpainoja. Kun joudutaan tavoittelemaan silakoita heittämällä, tarvitaan leijaavia lusikoita tai erityisesti litkaa varten valmistettuja heitto-levyjä. Pohjatärppien estämiseksi uistimista poistetaan koukut. Jos joudutaan lisäämään uppoamisnopeutta, liitetään lisäpainot lusikkaan uistinrenkaalla.

Tavallisesti, kun kala saadaan tarttumaan vieheeseen, alkaa väsytys ja saaliin maihin veto. Silakkaprojekteissa pätee kuljetusalalta tuttu sanonta: "Rahti maksaa". Ei kannata aloittaa ylöskelausta heti, kun ensimmäinen hopeaherkku alkaa pyristää litkaa. Silakka on parvikala, joten koukun nielaisseella kalalla on todennäköisesti kavereita mukana.

baltic_herring_3.jpg (9048 bytes)
Nämä jurmolaiset silakat lähentelevät sillin kokoa.

Litka pidetään parven uintisyvyydellä, jolloin koukkuhissiin pyrkii lisää matkustajia. Heittopainoa voi joutua vaihtamaan sen mukaan, kuinka paksu silakkakerros on. On ollut tilanteita, joissa kahdesta vierekkäisestä tasavertaisesta kalamiehestä toinen nostaa silakan kerrallaan ja toinen koko litkallisen. Liian raskas paino ei pysy parvessa vaan valuu sen läpi tartuttaen vain kalan tai kaksi. Heittosiima on pidettävä koko uiton ajan kireällä. Kaloilla on taipumus uida myös ylöspäin ja näin löystyttää litkaa, mistä helposti seuraa koukkusoppa. Uittotilanteessa hetkenkin herpaantumisesta joutuu selvitysmiehen töihin. Jos litka on Gordionin-solmua vastaavassa kunnossa, vaidetaan varastosta uusi pyydys siiman päähän. Sotkeentuneen paketin selvittää helpommin kotioloissa.

Onnistunutta kalaretkeä seuraa usein ammoisten aikojen mukainen suomalainen iltahetki: Ehtoinen emäntä valmistaa perheen kala-ateriaa ja saaliin kotiin tuonnut eräverinen isäntä selvittää pyytöjään seuraavaa retkeä varten.

 

sfm3.gif (20173 bytes) sfm_fin.jpg (6187 bytes)