
Tuntemattoman sotilaan Hietanen
totesi saatuaan kiljukrapulaansa pienen suolasilakan: "Tattis. No kyl mää täl
pärjän puol vuat. Kiitoksi vaan kauhian pal!"
Suomalainen
sananlasku väheksyy silakkaa : Pieniä ovat silakat joulukaloiksi. Liekö
syynä suomalaisten nuivaan suhtautumiseen tähän sillin alalajiin se, että silakka on
aina ollut meikäläisten pula-ajan ravintoa. Turkistarhaus on lisännyt silakan
rehuravinnon mainetta. Entinen pääministeri Holkeri sai pienituloisen kansanosan vihat
päällensä kehumalla silakkaa erinomaiseksi laihallekin kukkarolle sopivaksi
ruokakalaksi. Kunnon urheilukalastajan on kuitenkin myönnettävä, että Holkerin
mielipiteet silakasta eivät ole vailla vinhaa totuuspohjaa. Kalalajeistamme silakka on
ehkä monipuolisimmin valmistettavissa ihmisen ravinnoksi. Sen voi paistaa, keittää,
savustaa, halstrata, grillata, suolata ja säilöä monessa maukkaassa marinadissa.
Sisämaan
kalaveljet ehkä ihmettelevät puhetta silakan urheilu-kalastuksesta.
Silakkalitka saatetaan mieltää rokastusvälineeksi. Kun kalastetaan useista pelkistä
koukuista rakennetulla viritelmällä, voi syntyä ajatus, että tarkoitus on repiä kalat
kiinni mistä kohtaa tahansa. Paljas, kiiltävä koukku muistuttaa silakan perusravintoa
katkaa. Lähes kaikki litkaan tarttuneet kalat ovat suustaan kiinni koukussa. Kymmenkunta
silakkaa, jotka repivät litkaa eri suuntiin, aiheuttavat tiheässä parvessa vapaana
uivan kaverinsa kiinni tarttumisen muualtakin kuin suusta.

Silakka puree pelkkää koukkua.
Silakkaparvet
vaeltavat sisäsaaristoon keväisin ja syksyisin. Mitä ulommaksi merelle
edetään sitä varmemmin kalaparvet tavoittaa keskikesällä. Veneilevä kalastaja
löytää silakat kaikuluotaimen avulla. Rannalta onkimiseen sopivia paikkoja on pitkin
rannikkoa Suomenlahdelta Perämerelle. Sisä-Suomesta merelle kalaan tuleva voi
tiedustella silakan liikkumisalueita esimerkiksi mökkikylän isäntäväeltä.
Pelipaikkoja
ovat kapeat syvähköt salmet ja jyrkästi syvenevät kalliorannat. Kun
kalastetaan sillalta, on syytä tietää paikallisen viranomaisten asenne pyynnin
laillisuuteen. Jos kalastus aiheuttaa haittaa liikenteelle, saattaa seurauksena olla
silakkakilojen kallistuminen rikesakolla. Kysyvä ei väärälle sillalle eksy.
Kalastuksenhoitomaksun lisäksi monessa tunnetussa silakkapaikassa vaaditaan alueen oma
kalastuslupa.

Sesongin aikana silakan onginta on sosiaalista
puuhaa. Kuva Paraisten läppäsillallta.
Saaliin
säilyttämiseksi varataan ämpäri, joka vuorataan muovikassilla. Kalojen
painumisen voi estää vaihtamalla säilytyspussin uuteen noin kolmen kilon välein.
Keväällä ämpärin täyttäminen kestää nopeimmillaan vain noin tunnin, joten
kalastajan täytyy muistaa rajoittaa huippusyönnistä syntyvää joskus jopa maanista
saalistusviettiä. Periaatteeksi pitää ottaa: Kaikki syödään, mitä ongitaan.
Kädet ja kalastusvälineet pysyvät siisteinä, kun mukana on pyyheliina tai muu
puhdistukseen sopiva rätti. Silakan suomut irtoavat niin helposti, että suomustukseksi
riittää pelkkä huuhtelu.
Kauniin
hopeainen vapa voi näyttää kauniilta, mutta lämpimässä
säilytyspaikassa tämän hopeakielon tuoksu saattaa lemahtaa. Haavi on oiva apuväline
silakkaparvia jahtaavien petojen varalle. Koukuissa pyristelevät kalat houkuttelevat
iskuun varsinkin haukia. Litkoja otetaan mukaan useita kappaleita, koska luupää
katkaisee helposti siiman, samoin menetetään pyyntikalustoa maapallo-otteihin.
Monikoukkuiset viritykset pysyvät järjestyksessä, kun ne kiertää telttapatjasta
leikatun solukumin ympärille. Litkat pakataan kukin omaan pussiinsa ja pussit vuorostaan
säilytysrasiaan.
Keväinen
silakka ei nirsoile ottiensa suhteen. Litkan voi rakentaa melkein minkä
värisistä koukuista tahansa. Keväällä koukkujen koko valitaan väliltä 2-6.
Suosituin väri on hopea. Syksyllä silakka saattaa nirsoilla ja suosia enemmän
kultakoukkuja. Lisäksi syksyllä saalista tulee kultakoukkuihin tehdyillä punaisen ja
oranssin sävyisillä värikoukuilla. Koukkukokoa pienenetään välille 6-8. Peruslitka
tehdään sitomalla 10-15 sentin välein vuoron perään kulta- ja hopeakoukkuja.
Koukkujen on uitava vapaasti, joten ne solmitaan 2-3 sentin mittaiseen luistamattomaan
lenkkiin.
Heittosiimaan
kiinnitys helpottuu, kun litkan yläpäähän sidotaan leikari tai
uistinrengas. Rengas on hyvä stoppari estämään koukkujen kelaamista vaparenkaisiin.
Heittosiimaan yläpuolelle viritetty tavallinen ongenkoho pitää litkaa suorana ja
sotkuttomana useamman silakan vetäessä koukkuja kukin tahollensa. Alapäähän sidotaan
lukkoleikari, joka helpottaa painon vaihtoa tilanteen vaatimusten mukaan.
Veneestä,
laiturilta tai sillallta ongittaessa painoiksi varataan eri kokoisia
päärynäpainoja. Kun joudutaan tavoittelemaan silakoita heittämällä, tarvitaan
leijaavia lusikoita tai erityisesti litkaa varten valmistettuja heitto-levyjä.
Pohjatärppien estämiseksi uistimista poistetaan koukut. Jos joudutaan lisäämään
uppoamisnopeutta, liitetään lisäpainot lusikkaan uistinrenkaalla.
Tavallisesti,
kun kala saadaan tarttumaan vieheeseen, alkaa väsytys ja saaliin maihin
veto. Silakkaprojekteissa pätee kuljetusalalta tuttu sanonta: "Rahti maksaa".
Ei kannata aloittaa ylöskelausta heti, kun ensimmäinen hopeaherkku alkaa pyristää
litkaa. Silakka on parvikala, joten koukun nielaisseella kalalla on todennäköisesti
kavereita mukana.

Nämä jurmolaiset silakat lähentelevät sillin
kokoa.
Litka
pidetään parven uintisyvyydellä, jolloin koukkuhissiin pyrkii lisää
matkustajia. Heittopainoa voi joutua vaihtamaan sen mukaan, kuinka paksu silakkakerros on.
On ollut tilanteita, joissa kahdesta vierekkäisestä tasavertaisesta kalamiehestä toinen
nostaa silakan kerrallaan ja toinen koko litkallisen. Liian raskas paino ei pysy parvessa
vaan valuu sen läpi tartuttaen vain kalan tai kaksi. Heittosiima on pidettävä koko
uiton ajan kireällä. Kaloilla on taipumus uida myös ylöspäin ja näin löystyttää
litkaa, mistä helposti seuraa koukkusoppa. Uittotilanteessa hetkenkin herpaantumisesta
joutuu selvitysmiehen töihin. Jos litka on Gordionin-solmua vastaavassa kunnossa,
vaidetaan varastosta uusi pyydys siiman päähän. Sotkeentuneen paketin selvittää
helpommin kotioloissa.
Onnistunutta
kalaretkeä seuraa usein ammoisten aikojen mukainen suomalainen iltahetki:
Ehtoinen emäntä valmistaa perheen kala-ateriaa ja saaliin kotiin tuonnut eräverinen
isäntä selvittää pyytöjään seuraavaa retkeä varten.
|