Osa 1: Mitä, Millä ja Milloin

Viime syksynä istuimme iltaa rankan kalastuspäivän päätteeksi Ravintola Gullvivanissa, Brändössä. Seurueeseen kuului myös pari ahvenanmaalaista matkailuvaikuttajaa. Juttu kiertyi väkisin kalastukseen ja Oolannin kalapaikkoihin. Kysyin alkuasukkailta, mikä heidän mielestään on saalisvarmin ja monipuolisin Ahvenanmaan kalastusalue.

Maarianhaminalainen matkailuvirkamies ei epäröinyt hetkeäkään, kun hän vastasi: "Aina, jos minulla on vapaa-aikaa, lähden kalaretkelle mieluiten Brändöseen." Suuren ruotsinlaivayhtiön markkinointimies mietti ja epäröi puolen tuopin verran. Lopulta kaveri tokaisi: "Työnantajani etu vaatisi erilaisen vastauksen, mutta rehellisesti sanoen, Brändö on urheilukalastajan ykköspaikka Ahvenanmaalla."

Brändö on Ahvenanmaan maakunnan itäisin kunta. Pinta-alasta on 103 neliökilometriä maata ja 978 neliökilometriä vettä. Maiseman rikkonaisuutta kuvaa hyvin, että kunta muodostuu 1180 saaresta. Niistä vain kymmenen on ympäri vuoden asuttuja. Kunnan asukasluku on 530 henkeä. Maakuntalain pykälät säätävät, että kesämökkitontin Brändöstä voi ostaa vain henkilö, joka on asunut vähintään kolme vuotta maakunnassa. Kesämökkejä on harvassa, mikä lienee osasyynä vesien kalaisuuteen.

Brändöläisten äidinkieli on ruotsi, joten alueelle matkaavan on hyvä verestää vanhaa kouluruotsiaan. Suurin osa saarelaisista on yksikielisiä, puhuvat vain ruotsia. Kielitaidon puuttumisen takia ei kalaretkeä tarvitse peruuttaa, sillä matkailuyrityksissä on kielitaitoisia työntekijöitä.

Urheilukalastajan tärkeimmät saaliskalalajit Brändön vesillä ovat hauki, ahven ja taimen. Hauki on kookasta, mutta yli kymppikiloisten saaminen on harvinaista. Viisi- kahdeksankiloisia pitkänokkia tulee kohtuullista tahtia, kun on oikeaan vuodenaikaan liikkeellä. Taimenkanta on hyvä, ja saaliskalan keskikoko on hieman järeämpi kuin Turun saaristossa. Maakunnan suomenkielisen nimen mukaisesti Brändön vesiä kansoittavat raitapaitaisten ahventen armadat. Abboret ovat omaa kokoluokkaansa verrattuna sisävesien kukkotirriäisiin. Normaalipaino on varttikilosta puoleen kiloon. Suurahvenen kokona pidetään yleensä kilon painoa, mikä raja Brändössä ylittyy taitavalta assunpyytäjältä helpohkosti.

Kevät

Kun keväällä jääkansi on häipynyt ja hileet helisevät rannoilla ja karikoissa, alkaa siimakalastajan kausi. Talvien ankaruus on viime vuosina vaihdellut suuresti. Joskus veneet saa vesille jo maaliskuun lopussa, mutta viimeistään yleensä reilusti ennen vappua.

Alkukevät saattaa olla jopa koko vuoden paras jakso urheilukalastajalle. Tällöin rantautuvat sekä suuret luupäät että täpläkylkiset taimenet. Helpoimmin yli viisikiloiset hauet löytyvät ennen kutujaksoa. Juhannukseen mennessä luupäiden kyljet ovat sisäänpäin lontollansa ja matalikoilla kehittyvät miljoonat uudet haukisukukunnan edustajat.

Myös taimenen kalastus on "helpoimmillaan" juuri alkukeväästä. Kevätaurinko tekee rantamataliin lämpötaskuja, joihin hopea-torpedot hakeutuvat päivänpaistatukseen. Ahventa kannattaa hakea kutualueilta, jonne ne kerääntyvät häitä odottelemaan. Perhokalastajalle alkukevät on ehdottomasti meritaimen- tai haukirekordin tekoaikaa.

Rannalta kalastus on kielletty 15.4.-15.6. välisenä aikana. Rauhoitus koskee koko Ahvenanmaan maakuntaa. Sen tarkoitus on turvata vesilintujen pesimärauha saarilla ja luodoilla. Rauhoitusta valvotaan tarkasti. Tähän aikaan vene on kalastajalle välttämätön apuväline.

Kesä

Sporttikalastajan kannalta kausi jatkuu kiivaana juhannukseen asti. Jussilta alkaa perhekalastuksen jakso. Lomailevat perheet ja pitkämatkalaiset ulkomaiset turistit miehittävät kesällä majoituspaikat. Keskikesä on silti aika, jolloin voi yrittää parantaa ahvenen tilastomerkintöjä kalapäiväkirjassa. Auringon nousun ja laskun aikoihin ahvenet intoutuvat pintaruokailuun. Silloin voi kalastaja kokea todellista saalistuksen hurmaa. Tässä kohtaa on paikallaan muistutus, että kukaan ei ole kieltänyt ajoahventen perhokalastusta, vaikka se on luvattoman hauskaa.

Kesä tuo Brändön sisäsaaristoon myös Juhani Ahon lentävät hollantilaiset eli säyneet. Ruokahauen tavoittaa keskikesälläkin. Kalojen keskipaino pyörii puolentoista, parin kilon luokassa eli saalis on erinomaisesti ruokapöytään kelpaavaa. Kesällä perhokalastaja voi testata sydänlihastensa kunnon. Suuren pinturin hidas soljuminen vitaikon keskellä keskeytyy, kun hauki iskee perhoon ja veden pinta pärskähtää räjähtäen.

Syksy

Elokuun puolivälistä alkaen palaavat silakkahauet syönnösvaelluksiltaan sisemmälle saariryhmään. Kun paikallinen ammattimies alkaa laskea silakkaverkkojaan, on meikäläisten urheilijoiden aika tarkistaa vaapuista ja lusikoista koukkujen kunto. Syyskuun loppupuolelta aina marraskuulle saalishauen keskipaino on lähes tupla kesäiseen verrattuna. Elokuun puolivälistä lokakuun loppuun on ahvenen jigikalastuksen korkeasesonki. Innokkaimmat assuttelijat laskevat silloin saaliskilot fileiden painosta eikä kokonaisista kaloista.

Vesien kylmeneminen alle +12 asteen tuo meritaimenet rantavesiin. Taimenen kalastusta kannattaa jatkaa niin kauan kuin avovettä lainehtii. Kausi jatkuu joinakin vuosina jopa vuodenvaihteen yli. Syyskalastuksen murheena ovat hurjat myrskyt, joten kalastaja voi syyskeleillä joutua rantasipiksi. Jäiden tultua alkaa taas jännitys siitä, tuleeko Brändön vesille kalastajaa kantava jääkansi vai jatkuuko kalastus vasta kelirikkokauden jälkeen keväällä.

Kesä on ärsykevärien tehoaikaa hauen kalastuksessa

Hauen kalastus keväällä aloitetaan yleensä isoilla noin 15 senttisillä vaapuilla. Hyvän tuloksen antavat myös sellaiset lusikat, joita voi uittaa hitaasti (Utö ja Professori). Kylmä vesi pitää hauet kankeina ja vieheen on uitava rauhallisesti. Alkukeväästä hauki innostuu helpoimmin iskemään ärsykeväreihin. Veden kevätkierron aikaan aurinkoisina päivinä vihreä väri on ollut poikaa. Sama pätee syksyllä, kun syyskierto vuorostaan samentaa vesimassat. Kun iso lamppu paistaa pilvettömältä taivaalta ja vesi on kirkasta, perukkeen jatkoksi liitetään sinisiä tai luonnonvärisiä houkuttimia (silakka, norssi).

Kun vedet lämpenevät, pyydöiksi valitaan tiheäpotkuisia vaappuja ja lusikoita. Vieheiden väreissä aletaan lähestyä luonnonvärejä. Keskikesän lämpöjaksoilla luupäät potevat ilmeisesti meidän ihmisten tapaan hellevelttoutta ja tarvitsevat kovia ärsykkeitä ennenkuin ne intoutuvat iskemään vieheisiin.

Kesällä houkuttimina voi käyttää lähes samoja työkaluja kuin assuille. Heinäkuun ottivieheitä ovat olleet esimerkiksi Calico Cat, Mörrum Spinnare, Spinnerbaitit ja vastaavat tiheätempoiset lippauistimet. Penkkojen ja syvänteiden kaivaminen tehdään isoilla toukka- tai kalajigeillä.

Alkusyksyllä kalastetaan lusikoilla, kalajigeillä, henkareilla ja pienehköillä vaapuilla. Syksyn petohärveli on perinteisesti ollut Kuusamon Puukala joko ahvenenvärissä tai kirkkaan sinisenä. Kun vedet kylmenevät, suurennetaan taas vaappujen kokoa ja lusikoiksi valitaan rauhallisesti liikehtiviä malleja. Huippupelitin on ollut mustahopea Kuusamon Haukilätkä. Syksyllä ei tule yhtä selkeää ärsykevärien tehojaksoa kuin mitä keväisin on ollut.

Ahventa lipalla ja jigillä

Suurahvenet voivat jämäyttää välillä jopa isoihin luupää-vaapuihin. Lipat ja varsinkin jigit ovat parhaita välineitä, kun keskitytään vain ahventen narraukseen. Apporoitten napsimishalukkuudessa on kolme eri jaksoa. Keväällä, ennen kutua, saalistuksessa tarvitaan ärsykevärejä. Lisähöystöksi laitetaan hajua ja makua. Sellaiseksi kelpaa joko hajustettu toukkajigi tai syötitetty tavallinen jigi (mato, kalanpala).

Kesäkalastuksessa, kun kolmipiikkien poikasparvet muodostavat välkkyviä hopeapalloja, läpikuultavat, lasinkirkkaat jigit ja hopealipat ovat ykköspyytimiä. Elokuun puolivälistä alkaen assut kiinnostuvat yhä enemmän tummista vieheistä. Syyskuun ottipeli on ollut toukkajigi värissä Motor Oil.

Paras aika kalastaa taimenta

Taimenkalastuksen paras jakso koko avovesikaudella on silloin, kun vesi alkaa lämmetä laguuneissa ja rantamatalissa. Kun vesi on suurilla aukoilla alle neliasteista, alkaa keväinen sää lämmittää vettä matalissa kivikkolahdissa. Taimenet hakeutuvat näihin lämpötaskuihin päivänpaistatukseen. Vesilämpömittari tai veden lämpötilaa mittaava kaikuluotain auttaa kalastajaa löytämään nämä hot spotit.

Taimenet voivat köllötellä puolimetrisessä vedessä. Silloin tarvitaan pitkiä ja tarkkoja heittoja. Toimivia vieheitä ovat kevennetyt ja hitaasti keinahdellen uppoavat lusikat. EV-Truttalla on eniten tilastomerkintöjä, mutta listoille ovat päässeet esimerkiksi Professori, Aave ja Toby. Kausi aloitetaan huhtikuussa ärsykeväreillä (Noutaja). Kylmänkankeille kaloille sopiva pyytötapa on hitaasti uitettu streameriperho (Tinseli väreissä silver, gold tai oranssikeltainen).

Kun kevät edistyy toukokuussa, siirrytään käyttämään luonnonravintoa matkivia viehevärejä (kolmipiikki, silakka). Keskikesällä taimenet yleensä tavoittaa vain syvätakiloilla uistelemalla. Taimenet siirtyvät kesäajaksi Kihdille ja muille isoille aukoille silakkaparvien perään. Samaisten ravintokohteiden perässä jaagailevat myös lohet.

Syksyllä taimenet tulevat ensin ulkoluotojen tyrskykivikkoihin. Lokakuussa truttia on jo Brändön saariryhmän sisäalueillakin. Kapeisiin salmiin ja siltojen alle syntyy lähes koskimaisia virtauksia. Taimenet (ja ahvenet) ovat mieltyneitä näihin virtapaikkoihin. Syysvieheitä ovat sekä lusikat että vaaput. "Koskikalastuksessa" perhot ovat poikaa.

Lupajärjestelmä

Ahvenanmaalla ei tarvita valtion kalakorttia, vaan lupa on aina hankittava kalastusoikeuden haltijalta. Brändön lupa-alueet ovat: Björnholma, Brändöby, Korsö, Lappo-Asterholma, Torsholma ja Åva. Lisäksi yksityisillä mökki-isännillä voi olla omia vesialueita. Lupia myyvät kaupat, hotelli, mökkikylät ja kalastusalueiden puheenjohtajat.

Yhteystietoja
Liikenneyhteydet