 |
|
|
|
||||
|
|
TYÖKALUT Perhonsidonnassa pääsee alkuun pienillä investoinneilla. Tärkeä työkalu on sidontapenkki. Perusmallin, joka sopii aloittelijalle, saa ostettua jo muutamalla kympillä. Lisäksi kaupasta pitää ostaa rullapidin, sidontalankaa, häkiläpihdit, sidontalakkaa (kirkas) ja perhokoukkuja. Teräväkärkiset sakset (esim. kynsisakset) neuloja, atulat ja hammastikkuja löytyy yleensä jokaisen kotivarastosta. Kotikutoisia sidontamateriaaleja on tarjolla, jos joku perheessä tai tuttavapiirissä harrastaa käsitöitä. Perhonsidonta on paljolti eri materiaalien tuntemusta - on osattava käsitellä kutakin sidontamateriaalia sen ominaisuuksien vaatimalla tavalla. Perhonsidonta on myös kurinalainen taitolaji: jokaisella perhotyypillä on omat määrätyt suhteensa eri osiensa välillä. Näitä sääntöjä aloittelijan kannattaa noudattaa. Useimpien perhotyyppien rakennesuhteet ovat vuosikymmenien (jopa yli sadan vuoden) aikana kehittyneet sellaisiksi, että perhon uinti ja ulkoasu miellyttävät kaloja. Perhonsidonta on kädentaito, joka kehittyy vain harjoittelemalla.
Rullapidin: Spigotti on sidontalangan pidike. Rulla kiinnitetään leukoihin ja lanka pujotetaan putken läpi. Tavallisessa rullapitimessä putki on metallia, joka voi olla sen verran karkeasti loppukäsitelty, että lanka pyrkii katkeilemaan. Karheudet saa tasattua esimerkiksi hiomalla putkea karkealla villalangalla. Hyvä ostos aloittelijalle on tavallista spigottia hieman kalliimpi keraaminen rullapidin. Sen putki on nimensä mukaan keraaminen, joten lankaongelmia ei spigotin takia esiinny. Liiallisen voiman käyttö aiheuttaa tietenkin langan katkeamisen. Opettele käsittelemään rullapidintä oikein: lisää ja vähennä langan pituutta niin, että pyörität lankarullaa peukalo-etusormi-keskisormi-otteella. Älä lisää langan pituutta spigotista vetämällä. Sidontalanka: Sidontalankana on hyvä käyttää erityisesti perhonsidontaan tarkoitettuja lankoja. Niiden etu on, että ne on jo tehtaalla valmiiksi vahattu. Ennenaikaan, kun sidonnassa käytettiin tavallisia rullarihmoja, täytyi lanka sidontavaiheessa käsitellä mehiläisvahalla. Vahaus vahvistaa lankaa siten, että lanka ei haurastu, kun perho kastuu ja kuivuu useita kertoja. Yleisimmin käytetään mustaa lankaa. Useissa sidosohjeissa käytetään myös punaista, vihreää tai ruskeaa lankaa. Sidontalangan paksuus määritellään 0/-taulukolla niin, että mitä pienempi numero on nollan edessä sen paksumpi on lanka. Isoissa sidoksissa (mm. lohiperhot ja streamerit) paras langan paksuus on 6/0, muissa perhoissa hyvä yleispaksuus on 8/0. Pienimpiin sidoksiin käytetään 12/0 tai erikoislankaa kuten Spider Web. Sakset: Tavalliset suora- tai käyräkärkiset kynsisakset käyvät hyvin perhonsidontaan. Tärkeää on, että sakset ovat terävät. Säästä saksien kärkiosan terävyyttä: Älä leikkaa saksen kärjillä muuta kuin pehmeitä materiaaleja. Jos on katkottava kovia materiaaleja kuten metallilankoja, käytä saksien tyviosaa. Hyvä ratkaisu on kahdet sakset: toiset pehmeitä ja toiset kovia materiaaleja varten. Häkiläpihdit: Tätä työkalua käytetään nimensä mukaisesti, kun höyhenestä sidotaan perholle häkilä. Toinen käyttötapa pihdeille on, kun perhon osiin kuuluu dubattu runko. Tämän työkalun käyttö selviää parhaiten eri perhojen sidonnan yhteydessä. Atulat: Pinsetit on kätevä työkalu, kun on valittava pieniä materiaaleja tai koukkuja rasioista. Atuloista on myös iso apu, kun asetellaan karvamateriaalia nk dubbauslenkkiin. Dubbausneula: Neulaa tarvitaan, kun on nypittävä karvoja ulos dubbauksesta tai kun kohennellaan häkilää tai pyrstöä, jotta ne näyttäisivät elävämmiltä. Tavallinen nuppi- tai ompeluneula käy hyvin dubbausneulaksi. Käsistään kätevä sitoja tekee itselleen kaupasta saatavaa dubbausneulaa vastaavan työkalun istuttamalla tavallisen ompeluneulan sellaiseen puu- tai muovipalaan, joka tuntuu käteen sopivalta. Älä käytä dubbausneulaa perhon lakkaukseen, vaan säästä neula siistinä tarkkuutta vaativiin toimiin. Hammastikku: Hammas- tai cocktailtikku on hyvä "kertakäyttöväline", kun perhon alusrunko tai pää lakataan. Sidontalakka: Lakkaa käytetään rungon pohjustamiseen, jotteivät materiaalit ole irtonaisena liukkaalla koukun varrella. Yleensä riittää, kun pohjustus lakataan. Toinen käyttö lakalle on, kun perhon pää viimeistellään. Pään lakkaus sitoo lopetussolmut kestäviksi. Yleensä perhonsidonnassa tarvitaan kirkasta lakkaa. Mustaa ja punaista lakkaa tarvitaan lähinnä vain suurten sidosten pään viimeistelyssä. HUOM! Kuvassa oleva lakkapullo on korkki auki. Tämä on varmin tapa saada työpöytä sotkuiseksi. Sulje lakkapullo aina, kun et lakkaa tarvitse (jos et usko tätä neuvoa, opit sen viimeistään kolmatta perhoasi sitoessa.. toim.siht. huom.). Siisteys säilyy eikä lakka kuivu ennen aikojaan.
SOLMUT Perhonsidonnassa tarvitaan kolmea solmua: aloitussolmu, puolipolvi ja lopetussolmu. Aluksi opettelemme kaksi ensinmainittua, sillä useampi puolipolvi peräkkäin tehtynä korvaa varsinaisen lopetussolmun, jonka opettelemme hieman myöhemmin. Solmujen opettelu käy kätevästi ensin paksummalla langalla kuin oikea sidontalanka. Kuvissa solmujen sitomiseen on käytetty 30 lbs:n pohjasiimaa.
Aloitussolmu
Puolipolvi
Seuraavassa osassa sidomme ensimmäisen perhon
nimeltä Red Tag.
Koska Red Tag on uppoperho, tarvitaan uppoperhokoukku kokoa 10 tai 12. Lisäksi tarvitaan pätkä punaista villalankaa, muutama riikikukon silmähöyhenen siikanen (herl) ja ruskea kukon höyhen.
|
|||||
 |
 |
||||||
