goUp

goUp

Teksti ja kuvat: KTL

Ensimmäinen arvokalaji, joka rantautuu keväällä, on siika. Ne saapuvat matalaan veteen jopa ennen serkkujaan meritaimenia. Siikakausi alkaa heti, kun jäät ovat lähteneet. Sesonki kestää kevään edistymistä seuraillen yleensä noin äitienpäivään asti. Mitä lämpimämmäksi vedet tulevat sen enemmän yltyvät muutkin kalalajit madonsyöntiin. Alkukaudesta siikojen kanssa pyydöistä kilpailevat vain kampelat, jotka mieluusti nappaavat pohjalla lojuvan matotarjouksen.

Siikaongen kela-vapayhdistelmäksi kelpaa tavallinen heittovarustus. Jos vavassa on herkähkö kärki, tärpit näkyvät helpommin kuin jäykästä kärjestä. Tällä on merkitystä varsinkin, jos kova tuuli haittaa kalastusta. Siian tärppi on useimmiten määrätietoinen väristys, joka päättyy joko vavan taipumiseen, kun kala ui poispäin tai siiman löystymiseen, kun kala ui kohti. Selkäsiima eli kelalla oleva siima saa olla kohtuullisen ohutta 0,20-0,25 mm. Paksuun siimaan tuuli ottaa ohutta enemmän ja paksun siiman herkkyys tärpeissä on ohutta huonompi. Joskus (kuulopuheita) myös taimen nielaisee siikasyötin. Siksi on hyvä säätää kelan jarru sellaiseksi, että ensimmäinen kaln syöksy ei katkaise siimaa. Merellä saalissiikojen keskikoko on yleensä yli puolen kilon, jopa yli kaksikiloisia saadaan satunnaisesti. Näille kaloille ei tarvitse virittää puolen millin siimatouveja.

Siian onkiminen on sosiaalinen tapahtuma.
Huomaa kivikasat ja haarakepit.

Siian onkiminen on pohjaongintaa. Viritykseen tarvitaan paino, peruke ja koukku sekä syötti. Tavalliset päärynäpainot tai vastaavat sopivat punteiksi. Mukaan voi varata painoja 14-28 grammaisina. Oikean painon valintaan vaikuttavat veden syvyys ja tuulen voimakkuus. Kovalla tuulella on pakko käyttää raskasta painoa, sillä muuten tuuli painaa siimaa ja puntti-syötti yhdistelmä laahaa pohjalla. Syötin liikkuminen tuskin haittaa siian syöntihaluja, mutta hitaasti laahautuva syötti kerää pohjalta likaa, lähinnä rihmalevää, jolloin syötin kalastavuus heikkenee. Perukesiiman tulee olla ohuempaa kuin selkäsiima, muuten ulommainen peruke ei oikene tarpeeksi heiton jälkeen, vaan kiertyy usein selkäsiiman ympärille hässäkäksi. Siikaongen koukun valinnassa on parikin koulukuntaa. Toiset vannovat pitkä- ja väkävartisen koukun nimeen. He perustelevat väkäsiä koukun varressa sillä, että ne pitävät syöttimadon hyvin paikoillaan. Yleensä käytetään ohutlankaisia koukkuja koossa 6-10. Pitkävartinen n:o 8:n nymfikoukku on hyvä yleiskoukku.

Mato viritettään koukkuun niin, että kärki painetaan matoon pääpuolesta. koukkua pujotetaan lieron sisuksiin noin koukun varren mitta. Sen jälkeen mato pujotetaan koukun varrelle ja hieman koukun silmän yli perukesiiman päälle. Näin syötti pysyy paikoillaan ilman väkäsiäkin. Madon kuuluu olla koukussa niin, että sen takapää roikkuu suorana koukun varren suuntaisena. Hyviä syöttimatoja ovat lehti- ja savimadot, jopa kasiaiset kelpaavat. Hätätilassa syötteinä voi käyttää myös katkarapujen pyrstöjä. Ne saa sitkastettua koukuissa pysyviksi, kun niitä lämmittää hetken mikrossa tai keittää tovin vedessä. Kun siika alkaa napostella eli imeä matoa, ei heti kannata tehdä vastaiskua. Kun siiman liike on määrätietoisen kiristyvä tai löystyvä, on aika ottaa vapa käteen. Ensiin kelataan löysät pois ja sitten heilautetaan vapa jouheaan vastaiskuun. Yleensä siika nielaisee syötin syvälle nieluun, joten puukko ja pihdit kuuluvat siianonkijan perusvarusteisiin. Yli puolet kaloista on avattava ennen kuin koukun saa irti kalan sisuksista.

Rannan jäähileissä siika pysyy tuoreena.

Siikoja ui koko Saariston alueella. Tunnetuimpia siikapaikkoja on Lövön salmi Kemiön saaren eteläpäässä. Tällä alueella voi viikonloppuisin olla kymmeniä siianpyytäjiä. Siikapaikan voi tunnistaa rannan rakenteista. Siikaonkijat kasaavat kiviä vapojen pitimiksi eli pienet kivikasat ilmaisevat, että paikalla on pyydetty siikoja. Y-malliset kepinpätkät ovat myös vavanpitimiä. Rantakivikon seassa lojuvat suomut ovat varma merkki pelipaikasta. Privaatin siikapaikan löytäminen on kohtuullisen helppoa. Siiat viihtyvät keväällä 1-4 metrin vedessä. Ne pitävät virtaavasta vedestä, joten kapeat salmet ovat pyytöpaikkoja. Pohja saisi mieluiten olla soraikkoa tai hiekkaa. Tällaisia paikkoja on Saaristossa satoja, joten kaikkien ei ole pakko lisätä Lövön miehitystä.

Graavaillaan!