goUp

goUp



































goUp























goUp

























goUp
























goUp

                     

Teksti: KTL
Kuvat: Petrus ja KTL

Syksy on hauenkalastajan parasta aikaa saaristossa. Se voittaa jopa kevään, kun lasketaan saalismääriä päälukuina. Keväällä on ehkä paremmat mahdollisuudet tartuttaa mahtikaloja, jotka ovat mätiä täynnä, koska ne valmistautuvat kutuun. Keväthauet saattavat kuitenkin nirsoilla, sillä niillä on enemmän mielessä suvunjatkaminen kuin syöminen. Syksyllä hauet lataavat energiaa talven varalle, siksi ne ovat jopa ahnaita viehehoukutusten perään. Syksyllä, tämä pätee myös kevääseen, on muistettava kalastuksessa rajansa. Monelle hauenkalastajalle on onneksi jo tullut tavaksi vapauttaa kalat, jotka eivät ole vahingoittuneita. Kun hauet ovat iskussa, tulee saaliiksi väkisinkin yksilöitä, jotka ovat ahmineet vieheen liian syvälle. Hyvä perussääntö on, että ne kalat vapautetaan, jotka eivät vuoda verta, kun taas verta vuotavat yksilöt tainnutetaan, verestetään ja käsitellään ruokakaloiksi. Haukikaan ei kestä kovakouraista käsittelyä. Kalan limakerros on sen ihon uloin kerros, eikä se saa vahingoittua, muuteen bakteerit ja sienet pääsevät pesiytymään iholle. Kalaa ei saa käsitellä niin kovaa, että sisäelimet vahingoittuvat. Ota kala kostutettuun haaviin. Käsittele sitä kostutetuillä käsillä tai käsineillä. Pidä aina matkassa hyvät pihdit, joilla koukkujen irrotus käy kätevästi. Älä pidä haukea ilmassa kauempaa kuin on tarpeellista. Kalan voi kuvata ja punnita, mutta vapauta vahingoittumaton yksilö nopeasti. Punnitus on helppo tehdä haavissa. Yhteispainosta vähennetään haavin paino, jolloin kalayksilön kilot ovat erotuksena.

Tuulen merkitys on merkittävä hauenkalastuksessa. Kalat hakeutuvat tuulen alle, koska tuuli painaa niiden ravintokalat tuulista rantaa vasten. Haukia on siis haettava kovastakin tuulesta. Tyynessä on mukava lillua ja heitellä vieheitä, mutta leepuolen kalastajat tunnetaan myös MP-miehinä. Perussääntö on, että kun tuuli on alle 15 m/s kalaa haetaan aina tuulisilta rannoilta. Kun tuuli yltyy myrskyksi, kalat hakeutuvat suojaan, sillä kova tuuli sotkee rantavedet. Suojan ja tuulen raja on myräkkäkeleillä paras alue haukien pyytämiseen. Alkusyksystä haukien syöntihuiput osuvat useimmiten aamuun ja iltaan. Myöhemmin, kun päivät ovat lyhentyneet, voi hurjia syöntihuippuja olla keskellä päivääkin. Auringonpaiste saa kalat varovaisiksi, silloin yleensä näkee paljon seurimoita (kaloja, jotka vain seuraavat vieheitä). Nämä paikat kannattaa muistaa: Jos säätila muuttuu pilviseksi tai alkaa sataa, voi seurimopaikoilla olla räväkkä syöntisessio.

                                

Saariston haukipaikat on ensin jaettava kolmeen tyyppiin sen mukaan, millä alueella kalastetaan. Sisäsaariston hauenkalastuksen peruspaikkoja ovat kaislikoiden edustat. Keskisaaristossa sekä kaislikoiden edustat että rakkolevävyöhykkeet ovat saantipaikkoja. Paras yhdistelmä on, kun kaislikon edessä on hyväkuntoinen rakkolevävyöhyke. Keskisaaristoon kuuluvat lähes kaikki Saaristomeren huippuhaukipaikat: Särkisalo, Kemiö, Paraisten Atun ja Heisalan alue, Nauvo, Houtskari, Iniö ja Kustavi. Ulkosaaristossa kalastetaan pääasiassa rakkolevävyöhykkeitä, sillä sielä ei kunnon kaislikoita ole.

Hauenkalastajan apuvälineitä ovat polaroidut aurinkolasit, lämpömittari - mieluiten pitkällä anturijohdolla, kaikuluotain, meri- ja peruskartta sekä GPS, lisäksi jokin väline, jolla voi kuunnella säätiedotuksia. Polaroideja tarvitaan ensinnäkin näönsuojelussa, uistin näkimessä eli silmässä on epämielyttävä ja vaarallinen kokemus. Toiseksi lasit poistavat häikäisyä, joten vedenalaiset kivet ja karit voi havaita jo kaukaa. Nämä paikat ovat hot spotteja, joihin heitot suunnataan. Lämpömittarilla, jossa on pitkähkö anturijohto, voi mitata veden pintalämpötilaa ja syvempiä kerroksia. Pintalämpötilan mukaan tehdään ensimmäiset viehevalinnat. Jos vesimassasta löytyy harppauskerros (=veden lämpötila muuttuu jyrkästi tietyssä syvyydessä), on vieheet valittava niin, että ne uivat tässä syvyydessä tai ainakin harppauskerroksen lähellä. Kaikuluotaimella löytää kalastukselle tärkeitä pohjanmuotoja kuten vedenalaiset pakat ja rinteet, jotka usein ovat haukien saalistusalueita. Tiheä pikkukalaparvi kaiun näytössä tarkoittaa, että lähistöllä todennäköisesti lymyää isoja saalistajia. Meri- ja peruskarttoja tarvitaan navigointiin, mutta niiden avulla voi hakea mahdollisia ottipaikkoja. Jos kaloja on löytynyt esimerkiksi lahtialueen läntisestä pohjukasta, kannattaa varmasti yrittää myös naapurilahden kalastusta vastaavista paikoista. GPS pitää kalastajan kartalla. Siihen ladataan lähtöpiste ja reitipisteitä, näin sumun yllättäessä voi navigoida kotimökin lämpöön. Gps:iin voi ladata myös hot spottien paikkatietoja, niistä on varmasti hyötyä seuraavina syksyinä. Säätiedotukset ovat tärkeitä, etenkin tuulen suunta ja voimakkuus. Aloita säätilan tarkkailu jo muutama päivä ennen kalaretkeä. Jos tuuli kääntyy, kalat voivat aluksi vielä olla vanhassa tuulessa. Myrskyvaroitukset on otettava vakavasti. Tyrskyävällä merellä kalastus voi olla epämielyttävää ja hankalaa. Silloin on ryhdyttävä rantasipiksi tai pidettävä luppopäivä kalastuksesta.

Viehevihjeitä

Seuraavat vihjeet ovat viitteellisiä. Usein vieheen merkillä ei ole niin paljon merkitystä kuin sillä, miten viehettä uitetaan. Värivalinta voi myös olla vaikeaa. On tiettyjä perussääntöjä, joita voi noudattaa väriä valitassaan, mutta hienot teoriat heittävät usein häränpyllyä. Seuraavaksi muutamia vihjeitä viehevalintaan.

Lusikkauistimet on tarkoituksella jätetty pois näistä viehevihjeistä. Hauenkalastajan pakkiin kuuluvat aina sellaiset perusvieheet kuin Professorit Räsänen, Utö, Krokodil, Turku Spoon, JAK ja Aromi. Uudet lusikat kuten Ahane, Rohomu ja Rosvo ovat myös näyttäneet tehonsa saaristossa. Lusikoiden etu vaappuihin verraten on, että niiden uittosyvyyttä voi vaihdella. Vaappua voi uittaa ilman lisäpainoja vain sen maksimiuintisyvyydelle asti.

Veden lämpötila yli 12 astetta

Lämpimässä syysvedessä kannattaa uittaa nopealikkeisiä, pienehköjä vieheitä. Lipat, lusikat ja kalajigit ovat lämpimän veden pyytimiä.

                  

Kuvassa on ylimpänä neljä viisituumaista kalajigiä. Niitä voi käyttää esimerkiksi vedenalaisten rinteiden kalastuksessa tai, kun kaloja pyydetään harppauskerroksesta. Taas poikkeus vahvistaa säännön: Syyskuun alussa kuvan oranssi jigi oli yliveto pyytö matalan rakkolevävyöhykkeen seassa lymyäville hauille. Lipat, kuten kuvan  Laxman ja Dardevle, sekä esimerkiksi Calico-Cat ja Meppsit ovat lämpimän veden perusvieheitä. Hyvä leikari on aina laitettava siimaan, kun kalastetaan lipoilla, sillä ne kiertävät muuten siimaa. Kun lipan eteen noin 50-80 sentin päähän laitetaan lisäpaino (caterine- tai kaksoisleikaripaino), saadaan lipoille lisää tehokasta uintisyvyttä. Oikealla oleva Kuusamon Lippa-Räsänen on välimuoto lippojen ja lusikoiden välillä. Se on osoittanut tehonsa jo parina syksynä.

Veden lämpötila on 6-12 astetta

Kun vedet kylmenevät alle 12 asteen, vieheen on vielä uitava kohtuullisen vilkkaasti. hauet iskevät edellen pieniinkin kohteisiin. Perusvieheitä näissä lämpötiloissa ovat keskikokoiset vaaput 8-12 sm.
            
                 

Oikealla pystyssä ylhäällä on Nilsun Spearhead sinisenä. Tämä väri on perusväri saaristohauille aurinkoisena päivänä, kun vesi on kirkasta. Etenkin alkusyksystä ahvenväri on hyvä. Pystyssä on Rapalan Jointed ja Vasemman rivin ylimmäisenä Kuusamon Puukala. Vastaavia luonnonvärejä ovat alimmainen kirjolohi ja toiseksi alimmainen Kapa Tuotteen Pro Bait. Kolmas ylhäältä on punapäinen Rebelin Windcheater, joka on osoittanut tehonsa sadepäivinä. Toinen ylhäältä, Nilsun Invincible, ja neljäs, Kapan Probait ovat esimerkkeinä ärsykeväreistä. Kun mikään muu ei tehoa, on kehiin heitettävä ärsykkeitä. Firetiger (Nilsu) ja ambulanssi (Kapa) värit antavat useimmiten ainakin jonkinlaisia reaktioita. Kalat joko tökkivät vaappuja pois reviiriltään tai seuraavat viehettä veneen vierelle. Kun hauet on paikannettu, täytyy miettiä, mihin pyytöön ne saisi ottamaan kiinni. Hankalissa olosuhteissa kuten tyynenä, lämpimänä päivänä,  ärsykeväriset vieheet voivat olla tehokkaita haukien tartuttajia.

Veden lämpötila on alle 6 astetta

Kun vedet ovat kylmenneet alle 6 asteen, myös hauet kangistuvat. Siksi ne optimoivat ravinnonottoaan ja iskevät suuriin, hitaasti uiviin vieheisiin. Isot, 15 sm ja suuremmat, vaaput ovat kylmän veden vieheitä.

                    

Ylimmäinen, punapäinen, 18-senttinen Bomber on, kuten Rebelin kolleegansakin, sadekelin jopa räntämyräkän väri.Kaksi seuraavaa Bomberia, 15-senttiset kirjo ja "savusilakka" ovat luonnonvärejä, joihin hauki haksahtaa kylmässäkin vedessä. Molemmilla on niin matala perusuinti, että nillä voi kalastaa aivan rantamatalissa, kun kelaa vaappua sisään hitaasti. Nilsun haukivärinen ja ruskea Invincible ovat myös tavallaan luonnonvärejä. Ne uivat peruskelauksella noin kahdessa metrissä, joten Nisuja voi uittaa vedenalaiseten rinteiden päällä ja esimerkiksi lahtien suualueilla. Sininen halco on esimerkkinä väristä, jota tarvitaan, jos aurinko tulee esiin syksyn harmautta valaisemaan. Alimmaisena on Zaltin kopio kijolohen värisenä. Varsinkin alueilla, joilla kasvatetaan paljon kirjoja tämä väri puree koko syksyn.

Vieheluetteloon pitäisi lisätä melkoinen määrä ottipelejä, mutta tässä on yritetty antaa vain suuntaviivoja viehe- ja värivalintaan. Edellä esiteltyjen lisäksi on sellaisia "ottikoneita" kuten ZALT, Äijä, Purelure, Condrad, JoSa jne. Hauenpyynnissä on kuitenkin tarjousta tärkeämpää tapa millä tarjous tehdään. Keskity vieheen uittoon, vaihtele uittotapaa, älä kelaa mekaanisesti, vaan tee pysäytyksiä kelauksessa,  ja auta viehettä uimaan myös vavan liikkeillä. Lopulta jämähtää!

Kuva:
Syyspäivän saalista. Nämä menivät pannulle, suurin osa jatkaa uintiaan

Kuva:
Pete ja auringonlaskun kala










































































Kuva:
Vieheitä yli 12 asteiseen veteen


































Kuva:
Vaappuja 6-12 asteiseen veteen







































Kuva:
Vaappuja alle 6 asteiseen veteen