goUp


























goUp





























goUp




























goUp


































goUp
































goUp

                   Minä, Hauki   
 
   ja  Perhokalastus

Teksti ja kuvat: Jani Ollikainen
Perhokuvat: KTL

Hauki, tuo kaikkien tuntema ja joidenkin väheksymä kala, on todella haastava ja hauska kala pyytää perhovälinein. Hauen perässä ei välttämättä tarvitse ajaa satoja kilometrejä, eikä tarvitse varailla lupia puolta vuotta etukäteen, kun on lähdössä kalareisulle. Haukea on lähes jokaisessa vesistössä, joten hauen takia voi tehdä pikaisiakin kalaretkiä, ihan vain tunniksi tai kahdeksi. Eikä hauen perhopyynti ole niin helppoa, että kaloja saisi joka reissulla.

YLEISESTI HAUESTA

Suomessa hauki (esox lucius) on levinnyt kautta maan sekä sisävesiin että merialueille. Itämeressä haukea on säännöllisesti alueilla joiden suolapitoisuus ei ylitä 18 promillea, mutta hauen lisääntyminen onnistuu vain alle 7 promillen suolapitoisessa vedessä. Hauki viihtyy parhaiten (optimilämpötila)  12- 15 asteisessa vedessä. 

Hauki on yleensä ns. paikkakala sillä se pysyttelee tietyllä alueella, jopa tietyllä paikalla vaanimassa saalista. Jotkut hauista  (isot yksilöt) selvästi vaeltelevat enemmän kuin toiset. Yleensä jos jostain paikasta saa hauen kannattaa seuraavalla reissulla kopaista paikka uudelleen. Kun hauki vaani saalistaan se ”jököttää” paikallaan ja vain liikkuvat rintaevät ja kiduskannet ilmoittavat sen olevan hengissä.  Kun sopiva saalis tai perho osuu sen ”saalistuskenttään” se hiljalleen kääntää suuntansa kohti tulevaa saalistaan ja iskee nopeasti saaliin kimppuun voimakkaan pyrstönsä avuin. Saaliinsa hauki ottaa suuhunsa poikittain jota se rupeaa kääntämään suuhunsa nielemisen helpottamiseksi  (hauki nielee saaliinsa aina pää edellä). 

Meillä täällä suomessa hauki on rehevien rantakasvuisten alueiden sekä suurten selkävesien kala. Se saalistaa pääasiassa näköaistinsa turvin, joten kala on aktiivinen valoisaan aikaan, tosin kuitenkaan keskipäivä ei ole parasta hauenkalastusaikaa, aamu- sekä iltahämärät ovat selvästi parhainta aikaa kesäisin. Aikaisin keväällä ja myöhään syksyllä saattaa paras syönti osua lähemmäs keskipäivää. Pääsääntöisesti hauen ravintoa ovat kalat. särki, silakka, salakka ja muikku ovat yleisempiä saaliskaloja. Tosin poikkeus vahvistaa säännön sain vuonna -87 eräästä humuspitoisesta metsäjärvestä 56 sm hauen jonka maha oli pullollaan neidonkorennon toukkia.

VÄLINEISTÄ

Yleinen mielikuva hauen perhokalastusvälineistä on että vavan pitää olla voimakas ja miesmäinen ”harjanvarsi”, näin silloin kun kalastetaan suurilla perhoilla. Kevyellä (4 - 5#)  vavalla on todella mukava kalastella ns. puikkareita (0,5-2 kg) kaislikoissa . Kun tavoitellaan sitä ”ISOA” ovat jykevämmät vavat tarpeen  silloin puhutaan luokista 7-10, mitaksi vaikkapa 9 jalkaa on passeli. 

Kelalta ei hauki hommissa paljoa vaadita kunhan pohjasiima mahtuu muutama kymmenen metriä (ison varalle 50m) jarru on mukava lisä. Jos kalastat merellä hiilikuitukela on mielestäni käytännöllisin (olen laiska) se ei hapetu ja se on halpa. 

                   

Entäs siima? Siimoja jopa valmistetaan hauen perhokalastukseen erikseen (esim. Cortland). Kelluvaa vai uppoavaa vai siltä väliltä?? Hyvä kysymys jos haluat päästä halvalla hanki WF ja  intermediate se on hyvä yleissiimaksi ja jos olet materialisti osta kaikkea ( kelluva, intteri ja grain).  Ampumapää on myös hyvä valinta. Edullinenkin myös kun ostat kaverisi kanssa DT siiman ja pistätte puoliksi. Sen on hyvä olla yleistä sääntöä lyhyempi ja luokkaa ( tai kahta) isompi. 

Perukkeena käy hyvin 1-1,5 metrin pätkä monofiilia (0,25-0.4 mm) johon kannattaa laittaa teräksinen vaijeriperuke tai volframi tapsi. Itse käytän jälkimmäistä johon laitan toiseen päähän  uistinrenkaan ja toiseen viehelukon. (ole tarkka lukosta jos käytät silmiä perhossa ainakin Blue fox:in lukko menee silmien taakse jumiin ja perho ei ui suoraan). 

Lisävarusteina pidä aina mukana pihtejä, kidanavaajaa ja suojalaseja (sillä isohaukiperho tuulessa saattaa olla yllättäen kasvoissasi).  Kelluntarengas on oiva ja hauska apuväline, tosin veneelläkin pääsee…..

PERHOT

Haukiperhon tärkeimpiä ominaisuuksia mielestäni ovat kestävyys ja sitomisen helppous, siksi teen perhoni erilaisista flashabou tinseleistä, FFF:n raccoon zonkerista ja marabousta . Nykyään tosin olen vähentänyt maraboun käyttöä. Osaan perhoista kannattaa tehdä 0,5mm monofiilistä ruohosuojat. Myös creblaa kannattaa käyttää kun tekee ottavia ”pintaviistäjiä”. Perhojeni koot vaihtelevat n. 5 sm:stä 20 sm:riin.

Tässä pari reseptiä:

            PINTAVIISTÄJÄ

               

KOUKKU:    Lyhytvartinen 4 – 2/0
PYRSTÖ:    Lila flashabou ja päällä helmiäs-flashabou
RUNKO:     Oranssi helmiäs-chenille
KELLUKE:  Crepla levystä laatta

            JANIN HAUKITINSELI

           

KOUKKU:   8 – 2/0 (tuskin on liian isoa koukkua hauelle olemassa)
PYRSTÖ:   Noin 2 kertaa koukun pit. flashabou värit valinnan mukaan (oman tai hauen?)
RUNKO:     Flashabouta noin rungon pituisina pätkinä taaksepäin     sidottuina.
SILMÄT:    Palloketjua
PÄÄ:         Musta dubbing

TEKNIIKKA JA VUODEN AJAT

Kevät on hauenkalastajan ”kulta aikaa”. Keväällä ennen kutua haukia tapaa niiden kutualueiden läheisyydestä. Keväällä hauet saattavat olla yllättävänkin matalassa. Suurempien selkien läheisyydessä olevat kaislikot ovat keväisin isompien haukien oleskelualuetta . Haukia tapaa myös aivan matalasta jopa puolen metrin ja alle syvyisestä vedestä. Keväällä kun vesi on kylmää niin perhoa pitää uittaa hitaasti, rauhallinen noin 30sm pituinen ”strippi” on sopivaa ja välillä pitää antaa perhon pysähtyä täysin. 

             

Kudun jälkeen hauet ovat nälkäisiä ja ottavat perhoon todella hanakasti. Kutuajan jälkeen hauet ”kokoontuvat” kutulahtiensa läheisyyteen saalistamaan ja silloin saattaa saada samoilta jaloin sijoilta useamman körilään. Muista jos löydät ko. paikan malttia kalojen ottamiseen. 

Kun lähestytään kesää ja helteitä suurimmat yksilöt hakeutuvat syvänteisiin ja pikku puikkarit jäävät rantamatalikoille popsimaan pikkukaloja. Jos haluaa kesällä saada useampikiloisia haukia täytyy hakeutua syvänteiden reunamille ja sellaiseen syvyyteen jossa on vielä pohjakasvillisuutta pikkukalojen suojiksi. Parhainta kalastusaikaa on aamu- ja iltahämärät. Tosin kyllähän isot hauet seurailevat selillä uiskentelevia pikkukala parvia mutta sellaisen löytäminen ja tehokas perhokalastus on jo hankalaa. 

Kesäisin perhon uittonopeus saa olla nopeaa mutta pysäykset kuuluvat asiaan. Yksi hauskimpia kesäpäivien rientoja on kalastella haukia kaislikoiden läheisyyksistä pintaviistäjällä. Kyllä tärpit näkyvät ja kuuluvat, vielä kun käyttää kevyttä vapaa niin avot. Kun lähestytään syksyä niin ilmat ja vedet alkavat jäähtyä ja hauet saapuvat jälleen matalaan. 

Syksyllä luonto on mielestäni kauneimmillaan ja hauenkalastus syksyisellä merellä yksi hienoimpia asioita. Mitä kylmemmäksi vedenlämpö laskee sitä hitaammaksi perhon sisäänotto tapahtuu.  Haukea voi kalastella jäiden tuloon saakka, silloin hauet ovat kylläkin taas syvänteissä mutta löytävä (viisas ja taitava) kalamies ne sieltä ronkkii (en minä). 

Palaan lopuksi perhon uittotaktiikkaan sen verran, että kun siimaa ”stripataan” sisään niin vavan pitää olla perhon ja siiman suuntaisesti, vavankärki noin 10sm vedenpinnan yläpuolella.

KIREITÄ SIIMOJA JA NAUTITAAN HAUEN KALASTUKSESTA SE ON HAUSKAA HOMMAA!

Katso myös:

Paraisten meritaistelu 1999: 
Make sai 8,8 perhohauen

Syyskuun 2001 Perho
Marabou Deceiverin sidosohjeet

Hauki on reipas ottelija!

Perhonsidonnan SM 2002











































Nikolai irrottelee syksyistä iniöläistä










































































































Jani ja keväthauki Uudenkaupungin vesiltä