goUp

goUp

goUp

goUp

goUp

HIENOSTUNUTTA POHJAONGINTAA

Teksti ja kuvat: K.Tapani Loisa

Kolmena viime keväänä bombette on osoittanut tehonsa myös siikaonginnassa!!!!!

                     
                Siikakin siemaisi syötin.

Ahventen pyynti on helppoa, kun raitapaidat ovat hanakkaalla syönnillä. Silloin paras viehevalinta on yleensä jigi. Probleemana on vain oikean ottivärin löytäminen. Pinta-ajossa mässäileville ahvenille voi tarjota myös lippaa tai vaappua, jopa perho kelpaa mainiosti. Tilanne on ongelmallisempi, kun assut rötköttelevät pohjan tuntumassa ja pitävät kesähelteellä siestaa tai suunnittelevat suvunjatkamista keväisten kutukarikkojen liepeillä. Näissä olosuhteissa onkijan on parasta turvautua pohjaongintaan, jossa syöttinä on makoisa ja hajukas mato, kalanpala tai kokonainen syöttikala.

Vasemmalla ylhäältä sveitsiläinen, alla omatekoinen,
sveitsiläinen ja omatekoinen bombette.
Niiden alla hälytyskulkunen. Oikealla
Kuusamon Bombette ja siitä vasemalle Sbirolino.

Perinteinen punttionki, jossa painona on mutteri, päärynäpaino tai muu vastaava lyijypaino, kalastaa ahvenia huonoissakin olosuhteissa. Keski-Euroopassa pohjaonginnasta on tehty hienostunutta taidetta. Painoja on kahta perustyyppiä: Bombette on antennillinen, metallinen liukupaino, jolla kalastetaan aivan pohjalla. Sen etu onginnassa muttereihin ja muihin puntteihin verrattuna on äärimmäinen herkkyys, jonka kalastaja havaitsee saalisämpärin täyttymisnopeudessa. Sbirolino on muovinen, antennillinen paino, joka uppoaa tietyllä nopeudella. Sillä voi kalastaa tehokkaasti välivedessä tai pohjalla maleksivia ahvenia. Kun kalaparvi on paikannettu esimerkiksi kaikuluotaimella, voi Sbirolinon kyljestä lukea kuinka nopeasti syötti saadaan uppoamaan kalojen ulottuville. Koukku on normaalisti lattapäinen, sillä madon oikeaoppinen pujotus onnistuu parhaiten tällaiseen koukkuun. Virityksen olennainen osa on kolmileikari, jossa nimensä mukaisesti on kolme perättäistä leikaria. Sen tarkoitus on estää syötin liikkeiden aiheuttama perukkeen kiertyminen. Pohjaongintaan on kehitetty oma vapatyyppinsä, johon kuuluu vaihdettavat herkkyyskärjet. Mitä pienempää painoa käytetään sen herkempi on kärjen oltava.

Näppärä kalastajan rustaa tietysti itse antennillisia Bombetteja. Helpoimmin tee-se-itsemallin tekee caterine-painosta, josta otetaan kumiosa pois, ja korvataan se korvapuikon muoviputkella. Kuusamon Uistimen tuotevalikoimiin kuuluu Bombette-painoja (5g, 14g ja 18g), joten ei tarvitse olla tee-se-itse taituri, jos haluaa kalastaa tällä systeemillä. Abun uudessa Nyt Nappaa-esitteessä on muutama malli vaihtokärkisiä syöttiongintaan tarkoitettuja vapoja. Tietenkin keskieurooppalaisten DAMin ja Cormoranin vapavalikoimiin kuuluvat tämän tyyppiset vavat. Ongelmallisinta hankittavaa voivat olla kolmileikarit, niitä tuskin vielä on kotimaisilla markkinoilla. Tässä kohtaa tarvitaan luovaa viritystyötä: Pari kolme leikaria saa liitettyä toisiinsa pienillä uistinrenkailla. Ainakin Mustadilla on lattapäinen syöttikoukku (Nr 209), joka vastaa kuvan Kum Ho koukkuja.

Kalasyöttiin koukku pujotetaan leukojen läpi.
Mato pujotetaan koukkuun niin, että sen
pääpuoli työnnetään koukun lattapään ja
solmun yli perukesiiman puolelle.

Kaksi solmuvaihtoehtoa, joilla lattapääkoukku kiinnitetään perukkeeseen.

Hyvin varustellussa, keskieurooppalaisessa kalastusvälineliikkeessä on syöttiautomaatit, joista kalastaja voi valita mieleisensä annoksen eri lajisia tai erilaisilla mausteilla höystettyjä matoja. Kärpäsentoukkiakin on saatavilla ympäri vuoden. Voimakkaan hajuiset "lehtimadot" ovat ahventen herkkua. Suurassuille voi tarjota jopa kasiaisia. Kalasyöteiksi käyvät kaikki pienet, kirkkaat kalat: salakka, silakka, norssi, muikku ja särkikalojen poikaset. Niiden hankkiminen vaatii yleensä herkän onkilaitteen käyttöä. Salakoiden pyyntiin käy muutaman koukun litka, joka tehdään n:o 16 (tai pienemmistä) kulta- tai hopeakoukuista. Matosyötti ei yleensä aiheuta käyttäjälleen moraaliongelmia, ilmeisesti näiden mönkijöiden tikapuuhermostoa ei pidetä kiputiloihin reagoivana. Elävän kalasyötin käyttöä on kritisoitu rajusti. Leukojen läpi painettu koukku tuskin aiheuttaa enempää kärsimystä kuin koukku, jonka kala sieppaa leukaperiinsä tai kitusiinsa. Mikä sitten on urheilukalastusta? Onko sitä istutuskalojen onkiminen kasvatuslammikoista tai -koskista ja saaliin vapauttaminen uudelleen ja uudelleen? Epäilen, että maitohapoille väsytetyn taimenen elpyminen ei suinkaan ole 100 prosenttisen varmaa. Kalastuksessa on mielestäni kolme kliimaksivaihetta: kalan isku ja sitä seuraava väsytys, kalan saaminen ja oikeaoppisesti käsitelty saalis herkullisena annoksena lautasella. Myös kuollut kalasyötti ja kalanpala toimivat pohjaonginnassa.

Kelalla oleva pääsiima ei saa olla liian paksua. Suositeltavin paksuus on 0,20 –0,25 mm. Perukesiimoja pitäisi varata matkaan useampaa vahvuutta, esimerkiksi 0,10; 0,14, ja 0,18mm. Peruke ei saa olla paksumpaa kuin pääsiima. Sen vahvuus valitaan syötin mukaan. Kun ongitaan matosyötillä, käytetään mahdollisimman ohutta peruketta. Vastaavasti, jos kalasyötti on suurehko, tarvitaan paksumpaa peruketta. Painon ja koukun välisen perukkeen pituus voi olla 0,5-1,0 metriä. Mitä nirppaisemmalla tuulella ahvenet ovat, sen pitempää ja ohuempaa peruketta tarvitaan. Viime kesänä olin Bombette-opissa Brändössä. Toisella opettajistani oli 60 sentin peruke ja toisella 80 senttinen. Ahvenet olivat tosi huonolla syönnillä, itse sain vain tärppejä jigeihin, joten keskityin auringonottoon ja Bombette-tekniikan opiskeluun. Lyhyemmän perukkeen onkija napsi hyvänkokoista (0,5 kg) assua tasaiseen tahtiin, mutta pitkän perukkeen mies suorastaan suolsi ahvenia saalislaatikon täytteeksi. Molemmat käyttivät matosyöttiä, joten ainoaksi selitykseksi kalantulon eritahtisuudelle jäi perukkeen pituus.

Ongintatekniikka Bombeteilla on yksinkertainen. Oikea painon koko valitaan syvyyden mukaan. Bombette-viritys heitetään kalojen oletetulle sijaintipaikalle. Kiristetään pääsiima niin, että viritys makaa pohjalla suorana. Elävä mato tai kala tekee itse perushoukutteluun tarvittavat liikkeet. Jos käytetään kuollutta syöttiä, sitä on varovasti liikuteltava vavan kärjen liikkeillä ja siiman sisäänkelauksella. Vavan kärjen värinä paljastaa syöttiä napostelevan ahvenen saapuneen paikalle. Kalan annetaan maistella syöttiä siihen asti, kun siimaa aletaan viedä määrätietoisesti. Silloin on vastaiskun aika!

Mahtiassu massutti matoa.