goUp











































goUp














































goUp


































goUp







































goUp

             Kevätsiikoja
      
                                    mereltä!
      
Teksti ja kuvat: Ktl

Kevät koittaa taas siianonkijoille. Meren hopeakylkisiä herkkuja voi onnistuneesti pyytää  ensimmäisistä sulapaikoista siltojen, rumpujen ja lossiväylien virroissa. Koekalastimme joskus Nauvon parhaita kevätsiikapaikkoja  jo tammi-helmikuussa. Ensimmäiset siiat onnistuimme nostamaan jäälle vasta maaliskuun loppupuolella, silloinkin sulan virran viereisiltä jäiltä. Minikokoiset, 2-3 senttiset, tasapainopilkit ja morrit kelpasivat siioille kehnohkosti. Paras pyytö oli pohjalle painon kanssa laskettu elävä liero. Avannoista nousi siikoja tällä tekniikalla lähes samaan tahtiin kuin viereisestä sulavirrasta bombetella. Ilmeisesti sulan veden pieni lämpötilan nousu aktivoi pohjalla luikertelevia monisukassukasmatoja. Nehän ovat siikojen tärkeintä kevätravintoa.

Järkeä ja hyvää käytöstä rannoille

Siian kevätonginnasta on tullut melkoinen villitys. Suosituimmilla paikoilla on jo suoranaista toritunnelmaa. Kalastajia istuu rannalla vieri vieressä kuin naakkoja kirkon harjalla. Kun kalastajia on kymmeniä pienellä alueella, seurauksena on monenmoista sähellystä. Rannat roskaantuvat, autot pysäköidään miten sattuu ja lääniluvan vastaisesti ongitaan useammalla kuin yhdellä vavalla. Rantojen roskaaminen on järjetöntä. Meillä siianonkijoilla pitää olla tavoitteena tuoda kalaretkeltä pois vähintään omat jätöksemme, mieluiten vielä enemmänkin. Rantoja voi siivota samalla , kun odottelee vavan kärjen värähdystä. Huomaavainen kalastaja jättää kalapaikan illalla kotiin lähtiessään siivompaan kuntoon kuin paikka oli aamulla kalastusta aloitettaessa. Pilkkipaikoilta tuttu autojen villi pysäköinti tuntuu keväisin jatkuvan siikapaikkojen lähistöllä. Ensimmäisenä paikalle saapuva autokunta jättää ajoneuvonsa jopa poikittain parkkipaikalle, jolloin se vie vähintään kolmen auton tilan. Pienellekin pläntille sopii yllättävän paljon autoja, kunhan homma hoidetaan oikein täyttäen. Pahin tapa pysäköidä kulkuneuvonsa on jättää se niin, että siitä aiheutuu haittaa ja vaaratilanteita muulle liikenteelle tai se estää saaristolaisten liikennöinnin omille tonteilleen. Lossirannoilla ja yhteysaluslaitureiden lähellä on huolehdittava, että kalastus ei haittaa virallista tie- ja vesiliikennettä. Kaikki tämä on haitannut kalastajien ja ranta-asukkaiden yhteiseloa niin, että pysäköintikieltoja ja yksityisaluekylttejä on ilmestynyt monelle suositulle siikapaikalle. Dragsfjärdin Lövössä oli 2004 keväällä kaadettu koko rantalepikko mereen, joten siiastus oli lähes mahdotonta. Tänä talvena kyseinen ökyrikas mökkiläinen on teettänyt rantojensa suojaksi panssariaidan. Lövön siikapaikoista on nyt lähes puolet onkimattomassa kunnossa.

        
  Siianonginta on sosiaalista kalastusta. Suosituimmilla paikoilla voi olla "ruuhkaa".

Läänikohtainen viehekalastuslupa oikeuttaa kalastamaan vain yhdellä vavalla kerrallaan. Useamman vavan käyttöön tarvitaan lupa vesialueen omistajalta. Varmin tapa saada osakseen pitkiä katseita kanssakalastajiltaan on aamuvarhaisella varata siikapaikalta muutama kymmenen metriä rantaa useammalla vavalla. Näin kerran tällaisesta toiminnasta todellisen huippusuorituksen. Ahneuden synnin riivaama siiankalastaja oli luultavasti jo iltahämärissä virittänyt pyyntiin kahdeksan vapaa eräälle tiepengerrykselle. Mielessä kävi jäädä katselemaan paikalle sirkusnäytöstä, mutta omat pyyntiveret kiersivät sen verran kiivaina, että jatkoimme matkaa seuraavalle pelipaikalle. Vaatii melkoisia akrobaatin taitoja hoitaa kahdeksaa vapaa tiepengerryksen liukkaassa louhikossa. Toinen siikapaikkojen häirikkötyyppi on ristipistomies, jonka sivistymättömän hillitön kalakuume pilaa muiden kalastajien nautinnon.  Kun joku saa siian, tulee tälle tyypille kiire nakata pyytönsä samaan saamapaikkaan muiden siimoista välittämättä. Seurauksena on useimmiten tolkuton monien siimojen  hässäkkä, joka selviää vasta teräaseilla. Siikarannan hyviin käytöstapoihin kuuluu, että jokainen heittää onkipaikaltaan pyytönsä kohtisuoraan ulos rannasta. Jokaisella kalastajalla on oma sektorinsa tai kaistansa. Virtapaikoissa painot heitetään hieman alavirran suuntaan, kuitenkin kaikki kalastajat samassa kulmassa rantaviivaan suhteen.   Kun käytetään tervettä järkeä rannoilla liikkumisessa ja kalastuksessa, me siianonkijat mahdumme saariston siikapaikoille sopuisasti keskenämme ja olemme tervetulleita vieraita paikallistenkin asukkien mielestä.

Saaristo on täynnä siikapaikkoja

Saariston siikakannat ovat erinomaiset. Kun läänikohtainen viehelupa tuli voimaan, monet väli- ja ulkosaariston kalastusalueet lopettivat taimenen ja hauen istutukset ja käyttävät kaikki kalaston hoitoon tarkoitetut varat siikaistukkaisiin. Sisäsaaristossa kalakantojen hoidon pääkohde on puolestaan kuha. Nämä muutokset näkyvät myös meidän vavanheiluttajien saalistilastoissa.

Siikoja ui muuten koko saariston alueella, mutta aivan mantereen läheisillä sisävesillä ne ovat vain satunnaisia kulkijoita keväisin. Olen vuosien varrella kartoittanut siikapaikkoja kymmenittäin. Hyvällä pelipaikalla vettä on 1-4 m ja siinä on pehmeähkö hiekka- tai hiesupohja. Tällaisella pohjalla viihtyvät monisukasmadot, jotka keväällä ovat siikojen pääravintoa. Erityisesti virtapaikat ja saarten väliset salmet ovat hyviä siikakohteita, mutta lähellä on oltava avointa selkävettä, mistä siiat tulevat ruokailualueille. Isoissa salmissa siiat nousevat syönnökselle matalalle rantavyöhykkeelle.

Ihanteellisessa siikapaikassa on myös pohjakasvillisuutta, jota läikittää
paljaat hiekkalaikut. artoitan tällaisia paikkoja valmiiksi jo tyyninä kesäpäivinä, kun
keskipäivän hetkinä on muuten kalastuksellisesti hiljaista. Tutkailen
erityisesti salmien pohjan laatua. Samaa tarkoitusta varten myös erilaisten meri-, maasto-, ja tiekarttojen tutkiminen on antoisaa. Etenkin merikartasta löytää helposti monia mielenkiintoisia siikakohteita. Kun salmen lähistöllä on laajahkoa selkävettä, kapeikon syvyys on vähemmän kuin kuusi metriä tai salmen rantatasanne on leveähkö ja ennen jyrkänparrasta on noin neljämetristä vettä, on lupaava paikka löytynyt. Tilannetta parantaa vielä, jos suntissa on kohtuullisia virtauksia.

Kevään ensimmäiset siiat olen onkinut tiepengerrysten rumpujen ja siltojen virroista, koska niihin aukeavat ensimmäiset sulat. Esimerkiksi eräänä keväisenä kirpeänä pakkasaamuna oli ensin kahviteltava pari tuntia ennen kuin aurinko sulatti riitteet pikku sillan alla olevasta virrasta. Mutta heti, kun syötin sai nakattua veteen, alkoi tapahtua. Usein siiat ovat ikään kuin passissa jään reunan tuntumassa, joten tarkka heitto sulan ja jään rajaan tuo tulosta.

         
         Onkisiikojen koko on yleensä puolen kilon molemmin puolin,
         mutta jopa yli 2 kiloisia saadaan.

Myös tiekartta kelpaa kalastajan suunnistusvälineeksi, mutta tarkemmin metsien halki perille löytää, kun apuna käyttää vielä maastoa kuvaavaa peruskarttaa. Kompassi ja/tai GPS ovat oudoilla mailla ja vesillä välttämättömiä apuvälineitä. Peruskartasta tutkiskellaan maaston pinnanmuotoja. Kun tähän yhdistetään merikartan antamia tietoja, voidaan päätellä jo paljon rantojen laadusta ja rannan vedenalaisista muodoista. Hyvän siikapaikan rannan maaperä on useimmiten jääkauden aikaista vedenvirtausten
huuhtelemaa maa-ainesta, vanhoja joenpohjia eli harjuja ja vanhoja jokisuistoja eli deltoja. Jäätikkövirtojen huuhteleman maaperän tunnistaa myös rantapulterikon
kivien pyöristyneistä muodosta. Usein tällainen suisto muodostaa soman rantatasanteen, jolla sukasmadot viihtyvät ja niiden haussa myös siiat.

Aikoinaan tarkistimme Parainen - Nauvo -alueelta viisi uutta mahdollista siikapaikkaa karttatutkimusten perusteella. Jokaisesta kohteesta saimme siikoja. Eniten saalistilasto kasvoi Sandön ja Ön saarten välisestä salmesta. Sandön maa-aines on saaren nimen mukaisesti puhdasta harjusoraa.

Onkivinkkejä

Siian kelaonkimisessa voi käyttää mitä tahansa heittokalastusvälineitä, hyvin kevyitäkin, mutta tärkeintä on hankkia  herkkäkärkinen vapa, jolla syötin saa heitettyä pitkälle. Tärkeitä ovat myös erilaiset heittopainot, joiden avulla syötti saadaan pohjaan. Etenkin ns. bombette-painot ovat osoittautuneet käyttökelpoisiksi. Bombette pujotetaan siimaan niin, että sen "antenni" tulee vapaan päin ja painon alle sidotaan pääsiiman päähän esim. vieherengas tai leikari. Perukkeeksi tarvitaan ohutta (0,14 - 0,20 mm) siimaa, jonka toiseen päähän solmitaan ohutlankainen onkikoukku ja toiseen päähän lukkoleikari. Noin 60-100 cm pitkiä perukkeita kannattaa tehdä valmiiksi jo kotona
useampia.

             
Siiat syövät keväällä monisukasmatoja. Kuvassa merisukasjalkainen (Nereis diversicolor, käytetään myös nimeä Hediste diversicolor). Lisää tietoa: Itämeri pintaa syvemmältä http://www.alleco.fi/cgi-bin/bsbw/index.cgi

Virkeä mato on syöteistä tehokkain, mutta se pitäisi pujottaa koukkuun vain etupäästä vyöhön asti. Takapää saa jäädä kiemurtelemaan. Pujota madon pää koukun silmän yli perukkeen puolelle. Koukun kita ei saa olla liian iso ja paksulankainen. Oikea koukkukoko määräytyy matojen paksuuden mukaan. Madon pitäisi pujotettuna peittää enemmän kuin puolet koukun kidasta. Heitto kohdistetaan ottipaikalle. Usein se on mahdollisimman lähellä jään reunaa. Pysäytä heitto aina hieman ennen kuin paino osuu veteen, näin peruke oikenee. Painon vajotessa pohjaa kohti pyöräytetään kelan kampea pari kierrosta. Vapa asetetaan johonkin telineeseen tai kiven koloon ja siima kelataan  mahdollisimman tiukalle, jotta vavan kärjestä tai siiman liikkeistä näkee siian imeskelevän matoa.

                 
          Mato pujotetaan koukkuun vain etupäästä, ja pää vedetään siiman päälle.

Vastaiskussa maltti on valttia, sillä liian hätäisesti toimittaessa saaliina on vain puolikas mato. Saaliin varmistamiseksi pitkävartinen haavikaan ei ole haitaksi. Ylös saatu siika tainnutetaan välittömästi ja verestetään, peruke irrotetaan pääsiimasta, asetetaan uusi valmiiksi syötitetty peruke paikoilleen ja heitetään pyytö äskeiselle iskupaikalle. Parven ollessa paikalla on kiire. Kun syönti sitten hiljenee, on paremmin aikaa availla siiat ja irrotella koukut. Valitettavasti siiat imaisevat usein syötin vähintään kurkkutorveen,
jopa mahalaukkuun asti. Tämä tekee saaliin käsittelystä hieman suttaista puuhaa, joten varaa mukaan talouspaperia tai pyyhe. Hiljaisina hetkinä myös madon kunto tarkistetaan aika ajoin. Saalista odotella on mukavinta istuskella esim. reppujakkaralla.

Muista, että läänikohtainen viehekalastuslupa oikeuttaa vain yhden vavan käyttöön!
Paikallisilta osakaskunnilta on ehkä mahdollista lunastaa lupia useammallekin vavalle.

Siian onginta on sosiaalista puuhaa, joten anna mahdollisuuksia myös muille kalastajille!

            Siikapaikkoja voi hakea merikartan avulla      

      

1. Kapea salmi, vettä enimmillään 4 metriä, lähellä aavaa selkää
2. Saarten välinen matalahko salmi, jonka suu aukeaa aavalle
3. Rantatasanne, joka putoaa syvään veteen
4. Saaren vedenalainen jatke
5. Ison salmialueen rantatasanteet

Kuva: Kevään hopeisia herkkuja rantakalliolla